torstai 31. tammikuuta 2008

Köyhät kyykkyyn

Tämänpäiväisen Kodin Kuvalehden "Kuka on köyhä?" -artikkelin mukaan minä kuulun yhteiskunnan alimpaan luokkaan (sen taisin jo tietääkin) ja olen rutiköyhä. Suomessa yksinasuja on köyhä, mikäli hän saa kuukaudessa käteen 825 euroa tai vähemmän. Meitä on vain 11 prosenttia väestöstämme.

Hurjaa, olin varma että meitä on paljon enemmän. Kuka niitä tonneja oikein tienaa? Ja mitä ne ihmiset sillä rahalla tekee? Tällä hetkellä kuukausiansioni on 372 euroa, miinustettuna kaikki menot ja plussattuna sosiaaliavustus. Tuo on yksinasuvan perustaksa. Kyllä sillä pärjää, vaikka aluksi olin itku silmässä ja haikailin kaiken ylelliseltä tuoksahtavan perään. Ainoat laskuni ovat netti, puhelin ja sähkö. Siihen päälle vuokra, omat ruoat ja kisun elätys. Joskus voin jopa vinguttaa electronia vaatekaupoissa, tadaa. Olen suorastaan ylpeä itsestäni.

Artikkeli esittelee myös übermielenkiintoisen totuuden köyhistä: he kuolevat varakkaita nuorempana. Kaikenmaailman sairaudet ja pöpöt vaanivat vähäosaisia ja tappavat heti sopivan tilaisuuden tullen. Nämä sairaudet taas johtunevat siitä, että "köyhät polttavat enemmän ja nauttivat epäterveellisempää ravintoa kuin hyvätuloiset". Jassoo, olen kyllä huomannut, että tuhti korillinen terveellistä ja ravitsevaa ruokaa voi maksaa tähtitieteellisiä summia verrattuna kaikkeen moskaan - mutta ei sen tarvitse olla niin. Perunat ovat lähes ilmaisia, kuten sipulit, kaali, porkkanat; tällä hetkellä mandariineja saa ison säkillisen alle eurolla. Perinteiset kanahiutaleet (eli suikaleet) maksavat muutaman euron, ostan usein niitä ja höystän ne kasviksilla - voilá.

Hienot tutkimukset ovat myös osoittaneet, että "lapsuudessa koettu taloudellinen ahdinko altistaa mielenterveyden häiriöille". Uskon sen, mutta voin kokemuksesta kertoa, että ei se varakas kotikaan suojaa psyykeongelmilta. Minä tulen porvariperheestä ja olen moniongelmainen, vakavasti häiriintynyt nuori. Peruuttamaton sairaus päässäni. "Myös aikuisiän taloudelliset ongelmat voivat heikentää mielenterveyttä". Totta hitossa siihen leipääntyy ja tuskastuu kuka tahansa, kun joutuu kauppaan mennessään laskemaan mitä voi ostaa kuudella eurolla. Sellainen syö niin miestä kuin naistakin.

Lopuksi vielä pieni faktalista (lehdestä nämäkin):

- Suomalaisista työttömistä 17,6 prosenttia on kärsinyt nälkää eli ollut vähintään yhden päivän syömättä. (Tätä en ole kyllä joutunut kokeilemaan)

- Sosiaalitoimistossa asioimista pidetään niin häpeällisenä, että moni kertoo näkevänsä mieluummin nälkää. (Täytyy myöntää, että häpeän itsekin kun istun aulassa täyttämässä hakemusta ja pälyilen sossupojan ovella. Pelkään, että joku tuttu huomaa minut.)

- Ruokapankkia pidetään viimeisenä oljenkortena. Köyhyydestä kertominen on erittäin vaikeaa ja eristää ihmissuhteista häpeän tunteen vuoksi. (No comments.)

Olen sinänsä vähän kelmi puhumaan aiheesta, koska taustallani liikkuu rahaa. Saan "köyhäinavustusta", jos rahat eivät riitä ruokaan. Vanhemmat maksavat, jos minun on pakko päästä lääkäriin. Täällä on terveyskeskuksessa puolen vuoden jono, ainoastaan kuolevat pääsevät tohtorille, joten on pakko mennä yksityispuolelle. Onneksi ei ole tullut useampaa kertaa tarvetta. Jos kehtaan vain pyytää, en nälkiinny enkä velkaannu. Mutta minähän en pyydä, kun kerran joku viisas mies tai nainen on laskenut, että minun tulee pärjätä 372:lla eurolla. Vain jos on pakko, ehdoton pakko. Ja silloinkin pää painuksissa nolona.

Kunnos paasaus, hyvä jos pääsit tänne asti. Tänään oli huono päivä, tuijotin tyhjyyteen ja kävin tupakalla.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joo, mun mielestä toi raja on tuntunu aina mystiseltä, jos jossain kuussa oikeesti tulee se kahdeksansataaki euroo nii sehän on ihan huikeeta :D Ei millään marttyyri mielellä, mutta elän sillä oikein hyvin kuukauden. perinteisellä, 415 opintotuella tulee mun säästökyvyillä kyl vähän tiukkaa... Mut selvii sitä silti.

Ehkä nää on kuitenki lukuja joihin toivois parannusta joskus... Jonkun aikaa menee ihan näinki, mutta kaipa se jossain vaiheessa alkais raastamaan. Palkkatyö, mikä onni ja autuus... Varsinki jos ei tarviis tehdä sitä itse työtä

Tiitiäinen kirjoitti...

Älä muuta sano, olisin onnesta soikeana jos tilille napsahtaisi 850€ kuussa.

Ne, jotka tienaavat esim. 2000-3000€ kuussa, ovat mielestäni miljonäärejä. Sekin on outoa, että niilläkin meinaa joskus tehdä tiukkaa loppukuusta. Mihin hittoon ne käyttää ne rahat?? Ilmeisesti elintason nousee palkan myötä vähän liikaa.

Anonyymi kirjoitti...

sepä, menot kasvaa nopeammin kuin tulot..

Luin pitkän pätkän tiitiäistä, kun en ole pitkään aikaan päässyt lukemaan, ja en nyt vähättele tai naureskele tiitiäisen huonolle ololle, mutta hymyilin mielikuvalle Tiitiäisestä juoksentelemassa yöllä keppihevosen selässä - Kiitos Tiitäinen, hymyilin pitkästä aikaa :) *halaus*

Tiitiäinen kirjoitti...

^^ :)

Anonyymi kirjoitti...

En tajua, että suomalaisten keskipalkka on jotain 2500 euron hujakoilla, kuulemma. Ja ne väittää että sillä ei tule toimeen!! Jumaliste saisi edes 50 tai 100 euroa kuussa lisää! Jos siis perusosa tt-tuesta olisi tuon verran korkeampi niin se riittäisi. Köyhyys ei oikein ainakaan auta masentunutta...