torstai 10. tammikuuta 2008

Mein Kampf

En uskalla mennä kauppaan. En halua pakoilla ihmisiä hyllyjen välissä, en juosta kaupan läpi ja yrittää samalla heitellä koriin kurkkua ja ketsuppia, huohottaa kassalla ja hiipiä näkymättömänä ulos.

En jaksa tehdä koulutehtävää. En pysty keskittymään mihinkään, en löydä sanoja, enkä saa yhtäkään ideaa. Luovuus on melko hukassa, en tiedä miten ennen tein sen, mistä ne suuret visiot tulivat. Samalla kamppailen omatunnon kanssa, moraalini ei siedä tehtävien laiminlyöntiä tai myöhästymistä. Nyt vain taitaa käydä niin ikävästi.

En halua tehdä yhtään mitään. Toivon, että joku ripauttaisi myrkkyä teekuppiini. En ymmärrä, miten jouduin taas tähän pisteeseen, miksi kaikki alkoi suistua radaltaan. On ihan sama, mikä päivä tänään on, se ei tee mitään muutosta elämääni. Aika kuluu, vaikka kaikki tuntuu olevan pysähdyksissä, sekunnit naksahtelevat eteenpäin vaikka minä vain kellun ajattomuudessa. Toivon vain, että tämä menisi jo ohi, että olisin vaikka 80-vuotias ja valmiina kuolemaan luonnollisesti. Sillä minä pelkään itsemurhaa, en tiedä uskallanko ikinä tehdä sitä. Voisi ajatella, että sehän on vain hyvä.

Mutta miten hitossa selviän tästä taistelusta?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi

Mullon tullut oelon lisäksi mieletön hikoilu. Jo ennen lääkkeestä luopumista. Käydessäni sadan metrin päässä lähikaupassa kastun hiestä läpimäräksi. Kassalla otsalta valuvat pisarat sumentavat silmälasit ja joudun ähkien putsaan niitä. Nolottaa, hävettää ja haluaisin olla jo turvallisesti kotona. Vaatteet likapyykkiin, jota kertyy tällä menolla uskomatonta vauhtia.

Kyllä sä selviät!
Pidemmän päälle.

Mä keitän nyt aamukahvit ja painun sit takas sänkyyn makaamaan silmät auki pari seuraavaa tuntia. Jos hyvin käy, nukahdan hetkeksi. Muutoin annan ajan kulua.

Takkatuli ois ihana, sitä vois tuijottaa päiväkaupalla.

Masentuneen päiväohjelma: "Mitä sä Johannes teit viime viikolla? Makasin sängyssä ja välillä sohvalla. Vaihdoin siis paikkaa aika usein. Mitä sä itse?

Kaikkea hyvää!

Tiitiäinen kirjoitti...

Masentuneen päiväohjelma on täällä melko samanlainen. Pienen pieni hymynpoikanen :)