Miten ihmistä voi ärsyttää jokaisena helvetin päivänä viikossa? Se tekee 168 tuntia, eli 10080 minuuttia, eli yhteensä 604800 raivostuttavaa sekuntia, joista jokainen riipii ja raapii tavallaan. Välillä ihan kihisyttää, kiemurtelen ärtymyksestä, voisin leipoa jokaista vastaantulijaa kuonoon. Olen ärripurri ja känkkäränkkä, eikä nyt ole edes vielä kysymys PMS-oireista, silloin alkaa jo kirveskin heilua. Saisinpa jonkun revittäväksi. Tarvitsen ihmislihaa.
En jaksa miettiä kaikkia miljoonia asioita, joiden vuoksi ketuttaa. Kaiken huipuksi samalla kun vanne puristaa päätä, alkoi masentaa jostain ihan pirun arvaamattomasta syystä. Olen tällä hetkellä aseistettu ja vaarallinen, trombi joka kerää hiljalleen voimaa ja alkaa kohta melskata hävittäen ja tuhoten kaiken, mitä tielle sattuu. Hahaa! Lisäksi minulla on takataskussa sapelit, jotta voin silputa kaikki äksyilijät. Sillä tässä olotilassa en jaksa kuunnella yhtään ketään, en vaikka sitoisin suuni ja pistäisin juuttisäkin päähäni. Piste.
Tuntuu, ettei minun elämässä tapahdu koskaan mitään kiinnostavaa. Kyttään kuola poskella postiautoa, enkä kuitenkaan jaksa raahata itseäni laatikolle asti. Istun tietokoneella ja yritän kirjoittaa, tuskastun, kirjoitan jotain muuta, palaan katsomaan mistä tehtävänannossa edes puhuttiin, ainiin joo, kirjoitan täyttä scheissea, paiskon läppäriä ja lähden päivän liian monennelle tupakalle. Arghhh!!
ps. Otsikko juontuu lukion psykologian tunnilta, kun taas kerran häiritsin kaveriani puhumalla taukoamatta. Hän oli kirjoittamassa lehtiöönsä Ärsyke, mutta pulputukseni takia y jäi väliin. Hi hi ho.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Huoh. Kuulostaa tutulta. Ravaan jatkuvasti tupakalla kun en saa mitään muutakaan aikaiseksi. Vähän ehkä jotain siivoilua muun haahuilun ohella, mutta en oikeasti mitään järkevää. En tajua mitä tässä enää tekisi kun tuntuu ettei millään ole oikeasti merkitystä.
Lähetä kommentti