Tänään ei muisteloita, ei ei ei. Ei huvita muistella. Paitsi ehkä yksi pikkiriikkinen juttu, nimittäin laulukokeet. Lallattelin tänään keittiössä, ihan ajattelematta, kun mies huikkasi iloisena että laulat pitkästä aikaa. Mitä? Siis kun minähän en laula, en koskaan. Minua muistutettiin ahkerasti ala-asteella siitä, kuinka minä olen ainoa tyttö meidän luokalta, joka kuulostaa pesästä potkitulta variksen poikaselta.
Elettiin sentään 90-lukua, ja silti meidän piti seisoa vuorollaan luokan edessä kun vanha haahka soitti pianoa, sitten lauloimme haahkan valitseman kappaleen, mikä oli yleensä Soittajapoika. Minä kailotin itku kurkussa ja paidan helma hypistelystä nuhruisena "tein minä pillin pajupuusta, toki vain paajupuuusta!!" Tämän henkevän esityksen jälkeen haahka ponnahti pystyyn, suoristi jakkupuvun ja antoi kriittisen palautteensa. Sitten hän ilmoitti, että koulun kuoroon saavat osallistua kaikki muut paitsi minä ja pojat. Aha. Siksi. En. Laula. Tämäniltainen oli paha erehdys.
Sitten illan aiheisiin: -- Kappas, niitä ei näköjään ole. En ole ilmeisesti tehnyt mitään mainitsemisen arvoista, en sekoillut enkä potenut järisyttävää ahdistusta. Kerrankin ihan peruspäivä, näitä on nykyään liian harvoin. Ei vauhtia eikä alakuloa. Mutta ei mitään muutakaan. Paitsi että kävin kaupassa: ostin banaaneja ja lihgtlimsaa, ruisleipää ja juustoa. Sikäli mikäli ketään ostokseni kiinnostaa, itse näen tuossa überterveellistä ravintoa. Ja sehän on alku jollekin, mutten voi sanoa ääneen mille - muuten se loppuu jo huomenna. Tosin nyt minun täytyy tehdä jotakin jääkaapissa lymyävistä jämistä, siellä näyttäisi homehtuvan kevytaurajuustoa (kai homejuustokin voi homehtua?) ja kanasuikaleita. Pakastimessa on pikavilkaisulta herneitä. Näistähän voisi syntyä ruoka, nyt vain on aika myöhäinen aika syödä sitä. Ellen sitten paista sörsseliä tänään ja syö sitä huomenna, harkitsemisen arvoinen idea.
Äh, ei yhtään mitään asiaa. Älkää lukeko.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hih, luin kiusallakin.
Homejuusto voi homehtua. Opin tämän katkerasti pari viikkoa sitten. Kävi vieraita (ekan kerran puoleen vuoteen, jollei poikaa lasketa.) Tarjosin niille mm mun überherkkua homejuustoa piparin päällä. Eivät syöneet, pelkurit.
No, masentuneena ei saa ensinkään tiskattua riittävän usein puhumattakaan jääkaapin puhdistuksesta vanhasta ruoasta. keksin sit pari viikkoa kyläilyn jälkeen, et kylläpä toi unohtunut homejuusto tuoksahtaa ihanalle. On vaan edelleen homehtunut (sic!) ja kypsynyt. Runsaasti paahtoleipien päälle sulamaan ja syömään kahvin kanssa. Jossain vaiheessa mun mieleen nousi, et oisko homehtumisella ja homehtumisella eroa. Liian myöhään. istuin seuraavat kaksi päivää vessassa oksennettuani ne leivät ensin yöllä sisuksista pihalle.
Tosin mä syytin ensin jotain psykosomaattista reaktiota.
Hmmm
Toivottavasti sä ehdit huomata, jos ne oli jo pilalla.
- Johannes -
Minä myös tein kiusaa ja luin :) Itse yritän aloittaa diettiäni 10 päivän puhdistuskuurilla. Sellaista oksettavan makuista ruskeaa litkua pitäisi juoda joka aamu 25millilitraa. Ensimmäinen satsi eilen meinasi olla hyvinkin puhdistava.. pyrki Johanneksen tuplahomejuustoleipien tapaan ylös ja ulos. Tänään huijasin elimistöä ja sekoitin sen pepsi Maxiin. Yrtit tykkää varmasti hyvää niistä hiilihapoista.. Taitaa olla yhtä tyhjän kanssa koko puhdistuskuuri!
Voin kertoa: puoli yötä meni vessassa. Ei kannata syödä vanhaa ruokaa, ei edes säästömielessä.
Mummoni sanoi kerran löydettyään jääkapista vanhoja nakkeja: Syön vaikka kuolisin! Ja kuolihan tuo, tosin vasta myöhemmin.
Lähetä kommentti