Olen tosi väsynyt. Olisi niin paljon sanottavaa, jota en voi sanoa tässä. En kirjoittanut näköjään eilen, varmaankin samasta syystä miksi tämä takkuaa nytkin. Kaikki mitä aioin sanoa juuttuu kurkkuun, näyttää typerältä näytöllä, teennäiseltä, epätodelliselta. On helpompaa olla hiljaa. Vaikka harvoin minut saa hiljaiseksi.
Aamen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei. Päätinpä tulla kommentoimaan, olen ahkerasti lukenut blogiasi ja nyt sain vihdoin ja viimein aikaiseksi oman blogin.
Minulla on aina ollut niin että lääkärit ja psykiatrit ovat suorastaan tyrkyttäneet lääkkeitä. En usko niistä olevan loppupeleissä kovinkaan paljoa hyötyä. Niin monien lääkekokeilujen jälkeen löytyi vihdoin sopiva(jota olen nyt käyttänyt vuoden verran).. mutta nyt annosta pitäisi kokoajan nostaa ja ottaa rinnalle neuroleptejä. Tätäkö se sitten aina on? Lääkkeitä vaan lisää naamaan, jotta minut saadaan hiljaiseksi ja lopulta olen jossain koomassa varmaan.
En jaksaisi alkaa itse etsimään sopivaa psykoterapeuttia. Muutenkin tuntuu hurjalta tuo 2-3krt viikossa johonkin lähteminen. Mutta uskon sen olevan arvoistansa, olen kuullut tuosta niin paljon hyvää.
Hello Tiitiäinen!
Voimahalaus!
Kirjoittele taas, kun jaksat.
Lähetä kommentti