Huono vitsi

Hymm höm. Näin tänään hauskan mainoksen, minua se nauratti kovasti: veitsenteroitin nyt vain 49,90! Pyysin J:ltä sellaista. Sain osakseni hämmentyneen mulkaisun, sitten huolestuneen katseen ja liudan kysymyksiä. Siis sehän oli vain heitto, vitsi, mustaa huumoria.

Läheisteni on joskus vaikea ymmärtää uudistunutta huumoriani. Väkisinkin jutun aiheet on muuttuneet viimeisen vuoden aikana. On helpottavaa pystyä vitsailemaan kipeistä asioista, esimerkiksi tänään veitsistä. Jokainen lähelläni tietää että minulta on takavarikoitu puukot, paperiveitset, mattoveitset ja linkkarit - silti ne epäilevät minua. Tosin ne osuvat ihan oikeaan, olen salaa noudattanut keinoa jonka isä opetti kun olin nuorempi: veistä saa terävämmäksi kun sitä hankaa lappeellaan posliinimukin pohjaan. Se konsti tepsii ihan oikeasti, testattu on. Mutta olen pysytellyt sen yhden tylsytetyn veitseni kanssa aika kilttinä pilttinä. Neuvo ei ollut tarkoitettu ihan tuohon yhteyteen.

Voisin tietysti marssia vaikka Tiimariin ja ostaa paperiveitsen, mutta olen onnistunut tähän mennessä vastustamaan houkutusta. Paperikaupat ovat kuin viettelysten saari, erivärisiä ja -kokoisia veitsiä sotilaallisessa järjestyksessä. Muistan ikuisesti sen hetken kun keväällä laahustin kirjakauppaan, etsin pienen näppärän veitsen ja kävelin kassalle. Sinä hetkenä olin voimakas, tunsin uhmaa ja kutkutusta. Ojentaessani rahat myyjälle hymyilin ja ajattelin samalla "et voi kuvitellakkaan mitä teen tällä terällä". Kannoin salaisuuteni muina naisina kotiin muiden tavaroiden seassa ja laitoin sen yöpöytäni laatikkoon odottamaan. Sieltä se sitten löytyi aina tarvittaessa. Se oli valkoinen. Toinen vanhojen rojujen seasta löytynyt oli oranssi. Sairaalassa ollessani veitset etsittiin ja hävitettiin. Valkoinen oli ollut verinen. Ei ihme, käytin sitä viimeisen kerran kuin viulisti jousta.

Mitenkähän päädyin taas näihin tunnelmiin? Olen jatkuvasti itsetuhoinen ja oikeastaan pidän siitä. Se on minun keinoni hallita kaaosta. Se on huumaavaa, pikku hiljaa huomaa olevansa riippuvainen kivusta ja sen tuomasta helpotuksesta. Se herättää ja auttaa tunnistamaan omat rajansa, muistaa olevansa elossa. Aina ei tiedä onko tämä todellisuus ainoa. Tai oikea.