perjantai 7. joulukuuta 2007

Tää osti tilin tyhjäks

Ketuttaa suunnattomasti tämä vieraskielinen shittiblogi. Mitä vikaa oli kotoisessa suomen kielessä? Minkä asetuksen olen muuttanut, vai onko tämä kosto langetettu kaikille? Auttakaa hyvät ihmiset.

Minua saa myös valaista toimeentulotuesta. Terveydenhuoltokulut ja lääkemenot korvataan, sekä sähkölasku sikäli mikäli näiden jälkeen rahaa jää alle 372€. Eiks niin? No entäs sitten vuokra, se mitä siitä itse maksaa asumistuen jälkeen? Minä pulitan 162€ Kelan rahan lisäksi vuokraukkelille. Se lohmaisee ihan kivasti tuloista. Tässä kuussa rahaa tipahti 447€ tilille ja siitä kun nappaa sen satakuuskymppiä ei naurata. En vain kehtaa mennä kysymään sossupojalta voiko vuokraan hakea toimeentulotukea. Kun tällä meinaa olla vähän loppu nuo kolikot.

Eikä asiaa auta ostomania jonka kehitin jostakin. Olen edelleen sitä mieltä että minulta saisi viedä electronin ja katkaista sen. Sekä jäädyttää tilin. Tää osteli vähän lahjoja tänään. Ja tältä tais mennä tili nollille. Tää ei vaan kehtaa sanoa sitä vanhemmille tai J:lle. Ja puhelinlasku ja pari tilausta on vielä maksamatta. Voiko kukaan olla näin kehno rahan haltija? Missä terve maalaisjärki on kun pääsen kauppoihin. Minä yksinkertaisesti sekoan kaiken kimalluksen ja pörhellyksen keskellä.

Omasta mielestäni ostin tänään vain kohtuudella lahjoja. Yhden kirjan tarjouksesta, neljän euron possudrinkkitikut Pentikiltä (ne on muuten aika metkat) ja sydänkoristeen etäiselle kamulle. Kun tuntuu kuitenkin siltä että jotenkin haluaa muistaa, joulukortti ja nafti sydän toimivat oikein hyvin siihen vaivaan. Itselleni halusin neljä kaunista joulupalloa, pinkin ja oranssin sävyjä sekaisin. Niitä katsellessa tulee leppoisa olo. Jouluinen. Ja yhdet Hello kitty-sukat....minulle voi edelleenkin myydä mitä vaan kunhan siinä on tuon kirotun kissimirrin kuva tai pelkkä nimi. Ja silti näihin upposi koko omaisuus.

Oi miksen voi olla rikas? Menisin liikeeseen ja ostaisin koko kaupan. Vaikka tuskin olisin sen onnellisempi. Pattitilanne. Pidän rahasta mutta raha ei minusta. Ehkä parempi niin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itellä jää opintotuesta kuukausittain käteen alle 200e, mikä on lähipiiriin verrattuna tosi hyvin. Sillä kahdella sadalla eurolla saa ruoan lisäksi hoidettua matkakulut, lääkkeet, puhelinlaskun ja sähkölaskun. Viime kuussakin tuli pärjättyä, vaikka meni yli sata euroa lääkäriin. Juhlia tuolla rahalla ei ainakaan ihan joka kuukausi kannata, tai joutuu sinnittelemään puolentoista euron nakkisopalla pidempäänkin kuin sen viimeisen viikon.

Kai se on asenteesta kiinni. Itse olen niin itara, etten henno itselleni ikinä ostaa mitään. Eikä itse asiassa koskaan tunnu, että tällainen mitään ansaitsisikaan. En siis nyt tarkoita, että sinun pitäisi ajatella, ettet ansaitse mitään. Kunnioitan heitä (teitä), jotka pystytte itseänne hemmottelemaan.

Tiitiäinen kirjoitti...

Vau, minäkin haluaisin olla tuollainen kuluttaja. En vain osaa, enkä osaa päästää entisestä elintasosta irti. Se on todellakin asenteesa kiinni. Minun asenne on harmillinen "tuhlataan ensin ja ihmetellään sitten millä elää loppu kuukausi".

Onneksi en juhli ollenkaan. Mutta taatusti käytän senkin rahan hiusväriin ja tupakkaan. paljon paljon opittavaa vielä.