Kirje Tiitiäiselle

Hei ystäväni

Sinulla ei ole mitään hätää. Sinulla ei ole mitään hätää pieni Tiitiäinen. Säikähdit vain aamulla, sinä vain säikähdit että käy niin kuin kesällä. Sinua pelottaa, koska voit taas huonosti. Et sinä joudu sairaalaan, sillä sitähän sinä pelästyit? Niin, tiedän että ikävöit osastoa usein, mutta sitten kun alkaa tuntua siltä että voisit oikeasti joutua sairaalaan uudelleen, sinä kavahdat. Eikö niin? Ei siinä ole mitään pahaa, onhan osastolle meno pelottavaa vaikka siellä olisikin ihan hyvä olla. Ei varmasti olisi mukavaa joutua jättämään kotia tyhjäksi ja viedä kissaa hoitoon, ymmärrän.

Et joudu sairaalaan, sillä kahden viikon päästä on jo terapia ja siitä viikon päästä psykiatri. Niin, voit kertoa lääkärille, että sinua ahdistaa ja sinulla on paha olo. Kerrot, että sinun tekee mieli satuttaa itseäsi, kerrot ihan kaiken. Lääkäri auttaa sinua, säätää lääkitystäsi tai auttaa jotenkin muuten. Joka tapauksessa sinua voidaan auttaa kunhan pysyt hengissä, niin sinä sovit lääkärin kanssa kesällä, muistathan? Niin se menee. Nyt rauhoitu, ei ole mitään hätää.

Vedä syvään henkeä ja yritä rentoutua. Mene kissojen luokse sängylle, ota syliin ja silittele niitä. Kissat rauhoittavat sinua aina, eikö niin? Tykkäät niistä hirmuisesti, jo pelkästään niiden vuoksi sinua tarvitaan täällä, ne surisivat paljon jos sinä jättäisit ne. Kaikki kääntyy vielä hyväksi, sinä pääset tästä yli. Sinulla on J, voisit kysyä katsoisiko hän kanssasi sitä Disneyn joulupiirrettyä, josta pidät. Se olisi varmasti mukavaa, pääsisitte joulutunnelmaan. J lohduttaa sinua kyllä, kunhan kerrot mitä ajatuksia sinun päässäsi liikkuu.

Kaikki on hyvin. Lääke alkaa kohta vaikuttaa ja sinun on helpompi hengittää. Laita villasukat jalkaan ja kietoudu huopaan, ota suklaarasia mukaan ja käperry sohvan nurkkaan. Sinä selviät, sillä sinä haluat selvitä. Joulusta tulee varmasti rauhallinen ja leppoisa. Kyllä, uskon että sinun on vielä hyvä olla, vielä koittaa aika jolloin sinäkin koet kuuluvasi tähän elämään ja maailmaan. Sinun ei tarvitse kiirehtiä töihin, tarvitset vielä aikaa parantuaksesi ja toipuaksesi, olet ollut osaston jälkeen kotona vasta kolme kuukautta. Se on hirveän vähän.

En voi luvata, että ahdistus ja masennus menevät lopullisesti pois, mutta sinä opit selviämään niiden kanssa. Onni ei jakaudu tasaisesti, mutta uskon että sinäkin voit vielä joskus olla onnellinen. Kipeät muistot eivät katoa, mutta voit puhua niistä terapeutille. Saat itkeä, jos itkettää, saat polkea maata, jos suututtaa. Mutta älä anna toisten satuttaa sinua, ei ole sinun vikasi jos toinen on ilkeä ja tyhmä. Sinun ei tarvitse kantaa kaikkien suruja ja huolia.

Ole ihan rauhassa, kaikki kääntyy vielä hyväksi. Minä tiedän sen, rakas tyttö.

Terveisin Tiitiäinen