perjantai 14. joulukuuta 2007

Kosketus

Minua ei saa koskettaa, ei edes hipaista. Vierailla ihmisillä ei ole mitään lupaa tarttua olkapäähäni tai käsivarteen, eikä kannatakaan, alan hädissäni riuhtoa ja remmastaa. Kerran parkkipaikalla väärinkäsityksen seurauksena vanha mies nappasi minua kädestä. Minä säikähdin kamalasti ja yritin pamauttaa miestä. Ihan vain paniikissa, mutta selitä se sitten vanhukselle jonka loittoneva selkä jo jupisee kirouksia päälleni.

Tutuillakaan ei ole oikeutta koskettaa, tarttua, pitää kiinni, eikä varsinkaan halata. Läheisillä vielä vähemmän, rakkailla ei ollenkaan. Tämä ei tarkoita tietenkään etteivät he tekisi niin, päin vastoin, totta kai kaikki haluavat läheisyyttä ja lämpöä. Ne eivät ymmärrä että minä saan kosketuksesta sähköä, ahdistun heti kun tunnen toisen ihmisen lähelläni, ihon ihoa vasten. Mitä rakkaampi ihminen, sitä pahempaa kosketus tekee. Tunnen itseni liian tilaa vieväksi, isoksi, inhottavaksi. Pelkään että toista alkaa ällöttää kun minua koskettaa, alkaa miettiä mikä ihme tuota tyttöä vaivaa, miksi se on noin yököttävä.

Pelkään myös bakteereita, ahneita mikroskooppisia limanuljaskoita jotka odottavat vuoroaan hypätäkseen toisen kädestä minuun, ne ovat muhineet ihopoimuissa vessan hanasta asti ja nyt ne näkevät tuoretta ihmislihaa, apua! Jos ja kun joudun kättelemään, en enää koske kädellä itseeni, pidän se kaukana niin kauan kunnes pääsen jynssäämään jokaisen sentin kämmenestäni ja mahdollisesti ranteesta mikäli kättelijä hamusi liikaa. Siinä totuus lähikauppiaalle, siksi ostan niin paljon saippuaa.

J saa koskea, tietysti. Tosin ei ihan joka mies halua tyttöä, jolta täytyy pyytää lupa läheisyyteen. Se on niin pirun vaikeaa minulle, voi kun se vain olisikin helppoa. Tunnen läheisyyden teennäiseksi ja kiusalliseksi, vaikka syvällä sisimmässäni janoan sitä, en saa sitä koskaan tarpeeksi. Miksi, oi miksi en voi suhtautua luonnolliseen asiaan luonnollisesti? Ei tarvitsisi loukata ihmisiä, sillä niin ne vaan loukkaantuvat vaikka sanovat asian olevan okei, ei halata jos et halua. Haluanpas! En vain voi. Näkymätön ja ymmärtämätön este.

Tänään pelkäsin että äiti koskettaa minua. Puistatus.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mullekin läheisyys on vaikeaa oman äitini suhteen. Koen sen reviirille tunkeutumiseksi. Muita en koe niin voimakkaasti, mutta epäluontevaa se silti usein mulle on.

Tiitiäinen kirjoitti...

Reviirille tunkeutuminen on muuten aika hyvä ilmaisu, sen voi ajatella laajemmin. Läheisyyden lisäksi äiti tunkeutuu psyykkisesti liian lähelle.