Nälkäpäivä

Minulla on aivan hirveä nälkä. Se alkoi aamulla herätessäni. Söin voileipiä sekä jugurttia, mutta ne eivät riittäneet. Narskutin voileipäkeksejä ja lusikoin hilloa suuhun ennen kuin lähdin terapiaan. Tunnin loputtua olin edelleen kamalan nälkäinen, menin kauppaan ja ostin liian paljon liian kallista ruokaa. Söin mikroruokaa, hotkin vanukasta ja ahmin juustoa. Ruisleipää tonnikalaa kokista! Nyt kaappi on melkein tyhjä. Voisin silti syödä vaikka jalat pöydästäni. On kammottava läskiolo, olen kiusallisen tietoinen turvonneesta vatsasta ja jokaisesta innokkaasta rasvasolusta - ne juhlivat parhaillaan.

Syön minä normaalistikin paljon, mutta tämä päivä meni kyllä ihan överiksi. Silti tämän päivän syöpöttely ei ollut samanlaista kuin ennen, silloin kuin sain ahmimiskohtauksia. Tänään vain söin ja söin nälkääni, en tietoisesti istunut herkkujen ääreen ja alkanut pupeltaa. Ennen saatoin käyttää päiväkausia suunnitellakseni kauppareissuja ja sopivaa ahmimishetkeä, valmistin hulluna ruokaa ja lapioin sen samantien suuhuni. Niihin hetkiin liittyi ahdistusta, häpeää ja salailua. Tämä on erilaista, en osaa paremmin selittää miten erilaista. Minulla on vain nälkä.

Sairaspäivärahat ovatkin sitten lähes lopussa, olen tuhlannut ruokaan ja vähän kaupoille. Ihan vahingossa ostin sitä kiiltävää joulupaperia ja korttitarvikkeita. Tänään maksoin vuokran ja varasin killinkejä puhelinlaskuun (joka sekin kasvanut huomaamatta maksimiin) - hei hei vaan eurot. Hetken sain nauttia varmuuden tunteesta, jonka tilillä oleva raha tuottaa, mutta yhtä nopeasti jouduin laskemaan siitä irti. Väärin. Kerta kaikkiaan väärin.

Olisipa upeaa olla terve ja eloisa, hankkia hyvä työpaikka ja tienata ihan oikeaa palkkaa. Tietää joka kuukausi että on rahaa kaikkeen tarvitsemaansa ja vähän ylimääräistäkin ja jopa ehkä muutama kolikko säästöpossuunkin. Voisi ostaa sen paidan, jonka sattumalta huomaa liikkeen ikkunassa, hankkia uuden kännykän, käydä kampaajalla piristämässä itseään uudella leikkauksella ja värillä, laittaa sitä ruokaa mitä haluaa - ei sitä halvinta. Elää itsenäisesti toisista ja sossusta riippumatta.

Hain muuten sossupojalta apua viime kuun lääkemenoihin. Korvauksista huolimatta apteekkiin oli uponnut 89€. Nice.

Nyt taidan ottaa vähän iltapalaa.