Varoitus! Saattaa sisältää sopimatonta materiaalia

On tasan yksi asia, josta antaisin heti giljotiinituomion, kenties myös alkupaloiksi ruoskintaa, varpaankynsien irti vetämistä, sormien katkomista, naulojen iskemistä jalkapohjiin, porausta ympäri kehoa, vaikkapa myös lihaksia voisi irrotella japanilaisella kokkiveitsellä, kaivaa simät päästä, repiä päänahan irti, leikata korvat irti, huulet, nenän, ja sitten lopuksi jos uhrissa vielä henki pihisee, terä vaan irti. Viuh! pään nostaisin seipään nokkaan, veisin näkyvälle paikalle ja työntäisin siihen kyltin jossa lukee "Yritäpä uudestaan".

Tämän kaiken tekisin eläinrääkkäjille. Se on asia, joka kuvottaa minua, oksettaa, tulen fyysisesti niin huonovointiseksi kuullessani mitä käsittämättömimmistä ihmispedoista, että voisin pyörtyä. Minä en vain ymmärrä, en jumalauta ymmärrä! Tulen niin vihaiseksi, tutisen raivosta, voisin omin käsin vääntää niskat nurin siltä saastaiselta häiriintyneeltä ihmiseltä, joka haluaa, siis voitteko käsittää HALUAA aiheuttaa eläimelle kipu tuskaa ja kärsimystä. Hyi helvetti. Hyi saatana.

Nyt varoitus, älä klikkaa tätä mikäli olet herkkä. Mutta jos klikkaat, yritä pyyhkiä mielikuva mielestäsi. Itse yritän juuri parhaillaan eliminoida muistijälkeä, en vain usko onnistuvani. Tämä nyt on taas vain yksi juttu tuhansien joukosta, mutta minä muistan tällaiset tapahtumat, enkä saa painajaista mielestäni. Minua tulee kuvottamaan ja raivostuttamaan joka ikinen kerta, kun muistan tuon. Haluaisin lähteä heti metsästämään syyllistä varsijousen kanssa ja tehdä sille saman kuin hän, ei, paremminkin SE sillä tuollaisella ei ole edes ihmisarvoa, erehtyi tekemään. Kun olisin ensin ampunut sitä muutamalla jousella silmään, toteuttaisin tuon ihanan kutkuttelevan rääkkäyssuunnitelmani.

En kai vain lietso väkivaltaan? En, muuten en kannata kidutuskammiota, ainoastaan eläinrääkkäjiä varten. Eläimet ovat minun sydämessäni tärkeämpiä kuin ihmiset, näin vain on ja on aina ollut. En edes jaksa enää esittää mitään aktivistia, teen vain pieniä omia valintojani joiden kautta voin vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Huolehdin omistani mitä suurimalla hellyydellä ja rakkaudella, ja teen sen myös muille apua tarvitseville. Olen työskennellyt eläinsuojeluyhdistyksessä, mutta olen huono työntekijä juuri siksi, kun en meinaa pysyä tolpillani nähdessäni sitä hätää ja kärsimystä. Vaikka kissat saavat väliaikaisen pelastuksen yhdistyksessä, ne häkit joissa niitä pidetään surettavat minua vieläkin. Ne ovat niin pieniä. Kissat ovat niin yksin. Joskus täytyy vain suojella itseään, olla itsekäs. Opin välttelemään lehtijuttuja Viron löytökoirista sen jälkeen, kun valvoin öitä itkien niiden pieniä ja surkeita asumuksia.

Joo, olen herkkis ja itkijä. Varmaan myös tekopyhä ja ties mitä. Mutta en valehtele sanoessani, ettei Kiinan maanjäristys herättänyt minussa juurikaan tunteita. Kun taas tuo uutinen sai minut melkein katatoniseen tilaan. Jostain syystä se menee minulla näin päin. Ja se on minusta ihan ok.