torstai 22. toukokuuta 2008

Jotain ihan muuta

Arg. Olisi mahtavaa nukkua edes yksi yö rauhallisesti, herätä aamulla levänneenä ja venytellä uniset jäsenet vetreiksi. Mutta minä taisin mennä väärään jonoon silloin kun unenlahjat jaettiin. Sama taistelu jatkuu vuodesta toiseen, lääkkeestä seuraavaan ja seuraavaan. Perushuonon unen lisäksi on näitä kausia, jolloin nukkuminen on kerta kaikkiaan mahdotonta. Ero, ruoka, pelot, ahdistus - nämä kaikki pyörivät yöllä mielessä niin että olen alkanut vältellä sänkyyn käymistä. Istun mieluummin sohvalla ja venytän iltaa, vaikka haluaisin nukahtaa ajoissa ja päästä taas yhdestä vaikeasta päivästä eroon. Aamulla en keksi hyvää syytä nousta sängystä, mikäli olen sinne päätynyt.

Äh, en osaa selittää nukkumisprosessin vaikeutta ja sitä stressiä, jonka otan nukkumisesta. Kadehdin niitä, jotka nukkuvat luonnollisesti. Ihan suoraan sanottuna kadehdin pirusti. Plääh mikä selitys.

Tarvitsisin jotain työtä aivoilleni. En tykkää olla täysin jouten. Vaikka en juuri nyt mitään jaksakaan tehdä mitään vaativaa tai sitovaa, haluaisin jotain pientä joka pitäisi minut koossa. En vain tiedä mitä se voisi olla. Ei mitään fyysistä, olen ajanut itseni pelottavan heikkoon kuntoon, sydän ei oikein tahdo jaksaa. Hitto mitä valitusta. Juu moi vaan.

ps. Tekemisideoita otetaan vastaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on toiminut hyvin nukkumisen kanssa nuo rentoutusharjoitukset. Todella hyvä cd, joka löytyi ainakin täällä lähikirjastosta, on Unen aika (Hyvönen, Sini Marie: Unen aika: syvärentoutus hyvään uneen). Nykyinen iltarutiinini on seuraava:

klo 22: otan Truxalia
klo 23: alan valmistautua nukkumaan menoon. Ei enää syömistä, tekemistä tai muutakaan, mikä voi kiihottaa mieltä. Teen juominen yöpuvussa sallittua, samoin rauhoittavan musiikin kuuntelu.
klo 24: on oltava sängyssä. Laitan cd:n pyörimään, ja sen jälkeen annan määräysvallan Hyvöselle. Minä en tee muuta kuin mitä hän sanoo. Jos en jaksa kuunnella, päätän että jätän alitajuntani kuuntelemaan ja toimimaan ohjeiden mukaan ja vajoan ajatuksiini.

Kun ei ole enää päättämässä, ei voi päättää nousta sängystä. Ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin nukahtaa. Ja cd tarjoaa laukkaaville ajatuksille jonkin, mihin tarttua. Ei voi alkaa miettimään mitään ikävää, kun on keskityttävä ajattelemaan vasenta kättään ja kuinka se muuttuu lämpimäksi ja painavaksi.

Tekemiseksi ehdotan päivittäistä kävelylenkkiä, vaikka vain 15min pituista. Jos sen lisäksi sinulta löytyy voimia, tee vaikka asuntoosi perusteellinen kevätsiivous tai omistaudu lempiharrastuksellesi. Leffojen vuokrauskin on hauskaa, jos jaksaa käydä vuokraamossa. Lisäksi minulla on toiminut puuhailu lemmikkien kanssa ja kasvien hoito parvekkeella. En sano, että sinulla toimisi, mutta minulle nämä ovat antaneet muuta ajateltavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, tuohon suosittelemaani cd:hen liittyvä asia. Cd:n lopussa on virkistysosio, joten olen ohjelmoinut soittimeni soittamaan illalla vain kappaleet 2-6, ja joskus jätän kuutosenkin kuuntelematta. Annan laitteen jäädä päälle, jos nukahdan rentoutuksen aikana, ja sammutan sen vasta aamulla. Jos en nukahda rentoutuksen aikana, käyn juomassa kupillisen kamomillateetä, palaan sänkyyn ja kuuntelen rentoutuksen uudelleen. Sääntö on, että kamomillateen verran saa olla keittiössä, eikä siellä tehdä muuta kuin juodaan hämärässä. Sitten sänkyyn. Ikinä en ole joutunut toista kertaa kamomillateetä juomaan.