Moxeissa päivä menee yllättävän nopeasti. Ensin oli aamu, nyt onkin ilta. Vau, mitä siinä välillä tapahtui? Se on vähän pimennossa, tuntuu että taisin tehdä jotain mutten kuitenkaan oikeastaan mitään. No yksi synkkä päivä ainakin taas takana.
Ajatteletteko muuten koskaan, että jokainen päivä on oikeasti ainoa laatuaan? Joskus havahdun tajuamaan, että jos aina toivon tämän päivän olevan jo ohi ja jatkan näin, kohta olenkin jo 80-vuotias enkä vieläkään todella elänyt päivääkään. Nämä päiväthän pyörivät kohti loppua, milloin lakkaan odottamasta jotain uutta ja parempaa? Pitäisikö todellakin vain "nauttia tästä päivästä"? Niinhän ne neuvovat. Vieras ajatus minulle. Jatkan odottamista.
Hirveä nälkä, olen vähän paastoillut eilisten oksennussessioiden vuoksi. Onneksi on Pepsi Max.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Olen oikeastaan seurannu blogias jo puoli vuotta mutten vaan ole ikinä kommentoinu. Että terve vaan :)
Tosta tuli mieleen kun ajattelin tässä yhtenä päivänä, että miten joskus hamassa tulevaisuudessa selittäisin omalle lapselle miksi aikuiset ryyppää. "Katsos kun isot ihmiset on vähän tyhmiä eikä osaa enää nauttia elämästä, joten ne yrittää olla vielä hetken lapsia" (Toivottavasti tajuat pointin, ilmasen itseäni vähän huonosti)
Minä mietin lähes päivittäin sitä, että jos sitten mummona huomaankin elämän valuneen ohi, kun vaan päivittäin olen odottanut ahdistuksen väistymistä ja päivän nopeaa kulumista. Siksi yritän ahdistuksesta huolimatta tehdä asioita ja elää ns. mielekästä elämää. Aina ei tietenkään pysty. Mutta edes joskus.
Eikö sua oksentaminen närästä? Ja vielä limpparia! =/ Varo ettei sun vatsaportti löysty, siitä tulee refluksi. Mulla on se, jatkuva närästys, välillä paha ruokatorventulehdus ja jatkuva estolääkitys, joka ei ees auta. Luin juuri Valituista Paloista että tässä on syöpäriski. Nyt pelottaa!
Wendy: Hauska kuulla, kiva kun tulit esiin!
Marina: Mulla on ollut nyt vuoden refluksi, alkoi viime kesänä osastolla ilman suurempia syitä (en juurikaan oksennellut silloin) ja äityi kyllä aivan järkyttäväksi poltteeksi ja tuntui kuin kurkussa olisi ollut jatkuvasti kupla. Sain lääkkeet, vedin niitä kuukauden ja pahin meni ohi - kunnes nyt alkuvuodesta asti oksentamisen vuoksi refluksi on kamala :/
Söin taas äskettäin kuurin lääkettä, mutta heti ensimmäisenä päivänä sen lopettamisen jälkeen närästys palasi...on ollut tässä mielessä, että pitäisi varmaankin jollekin lääkärillekin sanoa, että närästää niin perkeleesti. Viimeksi vein vain reseptin uusittavaksi sen enempää tohtoria näkemättä. Mutta koska oksentelen, vedän pepsiä kaksin käsin ja tupakoin, en ole varma antavatko estolääkitystä. Voisin vetää sitä lääkettä jatkuvasti vaikka puolella annostuksella mitä syön kuureittan, mutta täytyisi saada siihen lääkärin määräys. Rennietä kuluu paketti viikossa nimittäin ;D
Se siitä. Minä mietin usein, mitä kerrottavaa minulla on mummona nuoruudestani. Muistanko kaiken sumeana mustana jaksona? Olenko väsynyt ja onneton vanhus, joka muistelee vain kamalia asioita? Pitäisi joskus yrittää nauttia elämästä. Sitten kun se ei tuntuisi niin epäreilulta ja kovalta.
No voi hittolainen. Kokeile edes pyytää estolääkitys jatkuvana "kuurina", ei kai tupakointi ole mikään syy kieltää. Varmaan lääkäri vaan sanoo että kannattaisi lopettaa, ei muuta. Mulla on Nexium 20mg ja joskus 40mg, ollut jo viitisen vuotta. Ilman en pärjää. Stressi ja ahdistus pahentaa närästystä. Rennie on minulla täysin tehoton. Oletko kokeillut Alsucralia? Saa ilman reseptiä. Se auttaa vähän.
Lähetä kommentti