Neiti ex tempore

Irroitella. Karmiva sana, ihan nousee karvat pystyyn ja menee korvat luimuun. Irroitella tai irroittelu ei vaan kerta kaikkiaan istu minun sanavarastooni, hyvä kun tiedän mitä se tarkoittaa. Minulle se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lähtisin illalla johonkin yhdeksän jälkeen tai söisin jotain mitä en ollut suunnitellut syöväni. Tai että katsoisin televisiota myöhään. Kuuntelisin musiikkia kovalla. Nämä eivät taida vastata yleistä käsitystä irroittelusta?

Spontaani toiminta. Mitä se on? Pitäisi tehdä jotain, mitä ei lue kalenterissa?! No way. Kaiken pitää tapahtua aina samalla tavalla, muuten menee pasmat sekaisin. Piste. Ei mitään yllättävää, kiitos. Puistattava esimerkki koko kansan suosikista, Salkkareista: Jarkko järjestää Sallalle yllätysmatkan Italiaan, siis ulkomaanmatkan kysymättä ja vieläpä ilmoittaa siitä vasta lähtöpäivänä - uik! Minä varmaankin kuolisin paniikkiin tuollaisessa tilanteessa, en pystyisi muuttamaan suunnitelmia niin nopeasti vaikka tahtoisinkin. Ja se murskaava itseviha, joka seuraisi kieltäytymistä, apua. Minulla on tapana sättiä ja piestä itseni pihalaatan alle aina sen jälkeen, kun huomaan taas peräytyväni omaan pikku vankilaani ja loukkaan toisia pysyttelemällä siellä. Onneksi läheiseni tietävät jo aika hyvin, etten pidä yllätyksistä. Säästytään kiusallisilta tilanteilta.

Olisi ollut vielä pari sanaa mielessä, mutten halua pohtia niitä. Noissa oli tarpeeksi kestämistä. Olen ihan lopen kyllästynyt omaan sääntömaailmaani, en haluaisi olla ikuinen pilkunviilaaja nipo mummo tiukkis ja ties mitä, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän loihdin itselleni lakeja. Ei saa poistua kylpyhuoneesta ennen kuin on rutikuiva, maton hapsut riviin järjesty, kasvot rasvataan keskeltä sivuille ylhäältä alas, suihkuvaahdot seisovat pituusjärjestyksessä, älä syö mitään seisaaltaan, kirjoita ylös jokainen tekosesi ja mielellään myös kellonaika, kirjoita tekemättömistä asioista joka aamu lista ja tarkista illalla onko joka kohta yliviivattu, aamutupakan saa polttaa vasta kun peti on pedattu ja vaatteet yllä (en ymmärrä miksi omistan aamutakin, kun ei sitä saa koskaan pitää..), puoli litraa vettä ennen aamupalaa, kissankupit, kaikki mahdollinen. Minä teen samat asiat joka päivä. Pyrin tekemään kaiken samassa järjestyksessä. Auta armias jos joku sotkee aikatauluni.

Tällaiseen elämään ei oikein ihmisiä mahdu, näitä tapoja saa hävetä ja selitellä. Ja jos jokin asia muuttuu, sitä ahditusta ja ajatusmyllyä on vaikea peitellä. Mutta nämä rituaalit luovat minulle iluusiota turvallisuudesta ja ovat siten äärimmäisen tärkeitä selvitymiseni kannalta. Niih.