Voi luoja, tuo Joku kaltaiseni -sarja on ihan oikeasti piinaava. Jakso on pakko katsoa sunnuntain päätteeksi, vaikka siitä jääkin puistattava olo ja kauhukuvia päähän. Hyi.
Tänään olen puuhastellut. Se on yllättävän tehokas keino välttää ajatuksia. Kun möyhentää pihalla, pyyhkii neuroottisesti pölyjä, nyppii kasveista kuolleita lehtiä tai muuta yhtä hyödyllistä, pysyy jotenkuten kuosissa. Muistan pahimmat neuroosiaikani, saatoin lauantaisin siivota aamusta iltakahdeksaan asti ymmärtämättä täysin miksi tein niin. Nyt tiedän paremmin, muistan kuinka ahdistunut ja peloissani olin silloin. Kai se pakkotekeminen auttoi siihen. Yhtä asiaa en kyllä ymmärrä: miten hitossa keksin puhtaasta kämpästä siivottavaa 8-10 tunniksi?
Tyhjä olo taas. Huomenna terapia. Vielä tyhjempi olo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
En olekkaan ennen eksynyt lukemaan blogiasi, onneksi nyt eksyin! Tulen varmasti seurailemaan :)
Minäkin pakenen siivoamiseen ahdistusta. Kunnes se ottaa ylivallan ja romahdan. Mutta onneksi pysyy kämppä siistinä, kun tuota astmaakin on! =D
Lähetä kommentti