Ollako vai eikö olla? Mieleni muuttuu tyypillisesti taas tunnin välein. En halua erota. Haluan ehdottomasti erota. En halua jäädä yksin. Se on suurin pelkoni. Mutta ehkä joskus olisi helpompaa vain huolehtia omista murheista ja ongelmista. Mutta eikö parisuhteessa olekin ideana saada ja antaa apua? Mutta minua on huijattu. Olen loukkaantunut. Ja suuttunut. Ja raivoissani. Ja kostonhimoinen. Haluan uuden miehen, äkkiä! Se olisi tyhmää, kärsisin varmasti vain enemmän. Mutta kärsinkö minä edes nyt? En pysähdy ajattelemaan, tiskasin vimmattuna varmuuden vuoksi kaikki lasit kuivauskaapista. Etteivät pöylyynny. Ja ettei ajatukseni kulkisi.
Tässä melko vieressä menee yksi suurista valtateistä, jossa kolahtelee vähän väliä (mutta täällä meluvallien takana on rauhallista ja hiljaista elää). Ambulansseja, paloautoja, poliiseja. Pelkään hälytysajoneuvojen ääniä. Olen saanut kaksi kertaa katastrofiuutisen pillien jälkeen, molemmilla kerroilla läheinen pahassa kolarissa. Not nice.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti