Koska olen nyt yksin, ypöyksin kun erosin miehestä, mietin tulevaisuuttani ihmissuhteiden kannalta. Tajusin että tulen varmaan tästä lähtien olemaan yksin. Kamalaa itsesääliä jälleen kerran.
Mutta koska en pysty näkemään itseäni millään tavalla rakastettavana ihmisenä, saati sitten kauniina tai edes sen näköisenä, että kehtaisin mennä mihinkään missä miehiä liikkuu, kuka minut huomaisi? Olen lihava. Järkyttävän lihava. Tai kuten minulle kauniisti sanotaan "pyöreä, runsas". En halua olla pyöreä, mutta tajuan itsekin ettei perusruumiinrakennetta voi muuttaa. En voi murskata hartioitani tai lantiotani pienemmiksi, en voi sahata poskia kapeammiksi. Ovathan nuo kavenneet laihdutuksen myötä, mutta pulloposkilta näyttävät edelleen. Eikä vähiten siksi, että oksennan aivoni pönttöön säännöllisin väliajoin. Ja koska olen täysin vakuuttunut hirveydestäni, välttelen alitajuisesti miehiä.
Ja ehkä vielä edellistä suurempi ongelma on se, että olen pipipää. Kuka haluaisi seurustella tällaisen kanssa? Se on eri asia kun sairastuu suhteen aikana, se ei niin helposti erota, mutta uuden ihmisen kohdalla on helpompi valita. Jos joskus tapaisin jonkun, kuinka selittäisin tämän pimeän puoleni? Sori kulta, lähden tästä suljetulle. Hei vaan. Äijä pakkaisi kamat ja pinkoisi karkuun.
Kai niitä ymmärtäväisiäkin miehiä jossain luuraa. Toivottavasti törmään sellaiseen sitten kun on sen aika.
Paitsi että jos voisin valita kenet haluan, ottaisin Kari Taalasmaan. Unelmamies, joka syö jokaisessa kohtauksessaan jotain. Lohkoo veitsellä omenaa, lenkkiä, pitsaa. Nam. Tykkään Karin isätyylistä, muistuttaa omaa isääni. Juttelee Oonalle ihan mitä sattuu. Perussuomalainen mies.
Kiitos nam.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Olen pahoillani erostanne! Vaikka se olisikin paras ratkaisu, se sattuu aina... Ja hui, yksinäisyys... minulla on vaikeuksia kestää yksinoloa. Minäkin uskon, että olisin lopun ikääni yksin, jos eroaisimme mieheni kanssa. Mutta, koska niin moni minulle vakuuttelee toista... ja koska muutkin ovat aina löytäneet jonkun toisen, niin mikäänhän ei tarkoita sitä että juuri ME jäisimme yksin!! Olisimmeko tosiaan NIIN spesiaaleja?
Ymmärrän kyllä tuon "hulluuden" rajoittavuuden. Sitä itsekin mietin joskus blogissani. Mutta todennäköisesti Se Oikea (jos niitä on, ja niitä Sopivia voi olla useitakin) sitten kestää ja ymmärtää, kun on sinut valinnut. Ja ajatteles, ihmiset kestää kyllä mitä hirveimpiäkin asioita suhteessa, siis tahallisia juttuja! Miksi ei siis toisen sairauksia?
Leveät lantiot on plussaa. Miehet ei tykkää ruipeloista. Naiset _luulee_ että miehet haluaa mallitikun. Sitä paitsi olen kuullut, että miehet eivät uskalla lähestyä kauniita naisia, joten "rumemmilla" on helpommat mahikset alkaa seurustella! =) Siis en tod. tarkoita nyt että olisit ruma!! Mutta katselepa ympärillesi, niin oudoilla ja karseilla tyypeillä sekä kaikkein tavallisimmilla tiinoilla se poikaystävä kainalossa heiluu (tätä ihmettelimme kamun kanssa jo lukiossa), miksi ME ei siis saataisi ketään?!! Meissä on syvyyttä, jota ei välttis ole tavanblonditiinoissa.
Ehkä ensin sinun pitää kuitenkin hoitaa itsesi vähän parempaan kuntoon ja toipua tästä erosta, sitten voit ruveta tsiigailemaan muita miekkosia. Älä vaivu epätoivoon! (Ja nyt ei ole taaskaan suutarin lapsilla kenkiä kun itsekin olen (ollut) epätoivoinen.. =D )
Kuka kumma on Kari Taalasmaa?
:o) tuo edellä oli niin vakuuttavaa, ettei ole paljon lisäämistä...
Mulla on ihan samanlaisia mietteitä. Että ei kukaan poika tämmöistä hullua halua. Niiden kannattaa ettiä itelleen parempi tyttöystävä jostain... Mut toisaalta... Jos oikeasti toista rakastaa niin eikö silloin hyväksy hänet sellaisena kun on? Yhdelle pojalle kerroin ainakin heti toisella tapaamisella että oon sitte ihan hullu, varo. Kovastihan tuo vielä haluaisi hengailla... Mutta, minä itse en pysty. En vaan kykene avautumaan toiselle, päästämään lähelle. Työnnän kaikki potentiaaliset poikaystäväehdokkaat omalla käytökselläni pois, yhä kauemmaksi minusta. Oon viallinen.
Isot pahoittelut ja voimahalit täältäkin! Ymmärrän ton uskonpuutteen, mulla on lisänä se että mun mielestä kukaan ei ansaitse sitä taakkaa että joutuis näkemään mut kaikkein huonoimmillani, se olis lähinnä rangaistus. Sä kuitenkin vaikutat niin ihanalta ihmiseltä ja jotenkin hyvin naiselliselta sellasella henkisellä tasolla, että kuka tahansa mies olis onnekas jos sais sut.
Ja isä-tyypit on kyllä lutusia, olen varmaan 12-vuotiaasta unelmoinut kaverin viiksekkäästä faijasta. Mies nikkaroi, grillaa, kertoo huonoja vitsejä ja on jotenkin rauhoittavalla tavalla samaan aikaan lämmin ja rujo. Oih ja voih!
Haa, naiset pitää taas yhtä! Kiiitos kaikille :)
marina: Ihana "puhe", kiitos! Kari Taalasmaa Salatuista elämistä :D
helmi: Minäkin tuupin ihmisiä kauemmas sitä mukaa kun ne minua yrittävät lähestyä - bad habit. Ja huono itsetunto potenssiin tuhat :/
wendy: Just tänään terapeutille yritin vääntää rautalangasta, että ihmisiä sattuu minun lähelläni, niitä tulee sattumaan. Terppa vaan pyöritti päätään, että miten niitä nyt sattuisi ja voi kyynel ja mitä sinä tyttö nyt taas ja ja. No perkele niitä sattuu sitten kun teen taas jotain itselleni tai joudun sairaalaan tai oksennan niin kauan että taju lähtee! Viimein ymmärsi terppakin.
Vitsi just tollaset (viitaten sun kaveris isään) miehet on upeita!
Hih, ihan "puhe"! Hmph, kun ei terppa ensin tajunnut. Totta kai ihmisiä sattuu jos toinen kärsii ja toimii kummasti! Ainakin minun miesystäväni on kärsinyt ihan törkeästi toilailuistani ja mielialahommistani. =/ Mutta siinä se vaan edelleen on!
Ahaa, en katso Salkkareita, joten en tiiä tyyppiä.
Oon ihan kade kun kaikille kommentoidaan näin paljon... Itse olen salasanaan siirtymisen jälkeen ruvennut vetämään nollalinjaa usein. Pitäisköhän taas julkitulla? Vai onkohan mun kirjoitukset niin korkealentoisia ettei kukaan osaa sanoa mitään?! =D Yks tyyppi kerran kommentoi että on ihan ulalla. Musta se oli hauska!
(Nii en nyt siis tarkota tällä että kipinkapin kommentoimaan mua! =)
Marina: Terpalle saa joskus selittää ihan hiki hatussa kaikin mahdollisin sanankääntein, että se tajuaa. Tai sitten se vaan tuolla muka-ymmärtämättömyydellään houkuttelee minut puhumaan, just tajusin! Sillä tavallahan se saa minut kertomaan ihan tasan tarkkaan miltä tuntuu. Kun välillä en saa sanottua mitään koko tunnin aikana. Ovela kettu, jos noin toimii. Ehkä se ei olekaan niin pölkkypää.
Itse vaihdoin salaisesta pois juuri siksi, että tavoittaisin "suuremman yleisön". Mutta tietysti oma rakas lukijakuntani, joka seurasi minua salaiseen blogiini, oli ihanan uskollinen. Kiitos heille <3
Minulle on alkanut sataa kommentteja suuremmalla syötöllä vasta ihan viimeisten kuukausien aikana. Monesti vedin pitkäänkin nollalinjaa, mutta esim. sinä kommentoit ahkerasti nykyään :) Ja kuten huomaat, kommentteja tipahtelee enimmäkseen samoilta ihmisiltä.
Niin samat ihmiset ne kommentoi, vaikka lukijoita voi olla vaikka kuinka monta eriä (salaisessa ei tietty, heh). Ja mulle on käynyt kyllä niinkin, että ne joita aloin seurata, ovat jotkut lopettaneet ja osa kirjoittaa itse harvemmin, joten sekin jo karsii. Ja varmaan provosoivat aiheeni ja tyylini myös! Olen provokatiivinen luonne. ;-)
Mua vaan pelottaa että kun googlen kautta voi osua minne tahansa, niin yhtäkkiä joku ei-toivottu tuttu äkkääkin mut ja seuraa salaa hykerrellen kaikkea. Ei pitäs olla niin avoin!
Lähetä kommentti