Ultrakamala päivä. Olen jatkuvasti ahdistuneempi ja ahdistuneempi. Tuntuu että räjähdän kappaleiksi, sisällä kihisee enkä tiedä mitä tehdä. Yritin lukea kirjaa, mutta lopetin kun huomasin lukevani samaa lausetta kerta toisensa jälkeen ymmärtämättä siitä mitään. Itkin hysteerisesti kissa kainalossa ja hoin anteeksi anteeksi anteeksi. En tiedä keneltä pyydän anteeksi. En ollenkaan mutta pyydän silti.
Pelkään että sekoan. Pelkään että puserrun hengiltä. Pelkään että mieleni murtuu taas pahasti. Pelkään että syöksyn takaisin helvettiin. Pelkään etten pääse sieltä enää kolmatta kertaa takaisin. Pelkään ettei ole lääkettä, joka helpottaisi oloani. Pelkään ettei kukaan rakasta minua. Pelkään ihan mielettömästi yksinäisyyttä. Pelkään joutuvani osastolle.
Ja melkein tiedän sen jo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Voi sinnuu, pikku Tiitiäinen.
Oikein iso ja lämmin hali lähtee täältä nyt! Haethan apua, jos siltä tuntuu?
Vielä toinenkin hali lähtee nyt!
Anni
Voi ei. Lämmin halaus minultakin Sinulle, Tiitiäinen. Mene osastolle, jos täytyy, mutta älä anna periksi.
Kiitos haleista :´)
Lähetä kommentti