maanantai 1. syyskuuta 2008

Rahat on loppu, myydään naapuri

Tämän päivän olen pyhittänyt rahaongelmille ja syömiselle ja oksentamiselle.

Aamulla säntäsin ensimmäisenä koneelle, pureskelin hermostuneena kynnet kynsinauhoihin asti kun jännitin onko toimeentulotuki jo tilillä. Olihan se. Seuraavaksi naputtelin kaikki laskut ja peitin silmäni kun kokonaissumma lätkähti näytölle. Jäihän sitä rahaa..nimittäin 100€. Sillä pitäisi elää kuukausi. Vau. Täytyy elää itse kaurapuurolla ja ostaa kissoille ruokaa. Mihinkään muuhun sitä käteistä ei sitten olekaan.

Tästä ahdingosta ei näyttänyt tulevan loppua, joten painelin kauppaan ja pyörin siellä sormi suussa kuin Liisa ihmemaassa. Ostin makaronia, mikropizzan ja halvan suklaalevyn. Tulin kotiin ja istuin pöydän ääreen miettimään. Päässä taisteli tuhat ajatusta: haluan syödä, haluan lievittää ahdistusta jotenkin, syöminen olisi oiva keino, mutta en halua muuttua taas muodottomaksi möykyksi, olen järkyttävän lihava nytkin, lihonut ainakin kilon, syönyt holtittomasti... Ja sitten se kuningasidea vain kolkutti ja minä avasin oven: voinhan minä aina oksentaa. Sitten tilit on tasan ja kaikki hyvin. Maassa rauha. Ja sen tein. Se oli uskomattoman helppoa, en ollut muistanutkaan kuinka helposti ruoka liukuu takaisin ylös. Paha olo tuntui poistuvan jokaisen syödyn ja oksennetun palan myötä. Sinne vain alas viemäriin.

En tunne suurtakaan häpeää tekosestani. Se tuntuu melko luonnolliselta tässä olotilassa. Kaikki muistuttaa alkuvuotta ja kevättä, silloin voin viimeksi yhtä huonosti kuin nyt. Silloin oksentelu oli pahimmillaan. Silloin kävin osastolla ja lensin nopeasti pihalle, koska ongelmani eivät olleet "tarpeeksi vakavia" vaatiakseen sairaalahoitoa. Ei vaikka olin niin ahdistunut ettei henki kulkenut, pelkäsin kuolevani, olin pakkoajatusten ja -toimintojen vanki (se helvetin ovenkahva vainosi minua),vedin huikeat masennuspinnat ja olin äskettäin lipunut syömishäiriöiseen maailmaan. Ei muuta kuin tyttö kotiin oksentamaan aivot pönttöön. Hei hei vaan ja potku takamukseen.

Minulle saatetaan kohta tarjota sairaalakeikkaa, monestakin syystä, mutten tiedä otanko sitä vastaan. Tiedän että pitäisi ja todellakin kannattaisi, mutten millään jaksaisi mennä sinne. Vaikka siellä onkin tosi hauskaa ja viihdyn siellä turvassa. Siellä saa olla juuri sitä mitä on, oli sitten oikukas tai uupunut tai muuten vain sekaisin. Mutta silti.. Hoidon aikana ei saa käyttää tippaakaan alkoholia, eli kotilomilla baareilu on ehdottoman no no. Se ei kuulosta minusta hyvältä. Toiseksi minulla on hakusessa mies, enkä välttämättä halua heti alkuunsa ilmoittaa kenellekään että menenpä suljetulle vähän lataamaan akkuja.

Lapsellista, tiedän. Ihan naurettavia syitä välttää omaksi parhaaksi tarkoitettua hoitoa. Miten ihmislapsi voikin olla näin naiivi ja typerä. Olen kelvoton yksilö, joka meinaa seota. Toivon pysyväni järjissäni ja hengissä ainakin viikon, kunnes on seuraava terapiatunti. Loppuviikosta jää nyt käynti väliin ja olen aika huolissani itsestäni. Mutten tietenkään saanut sanotuksi sitä terapeutille. Ja sitä paitsi, mitä hän voisi tehdä? Ei mitään, koska hän ei pääse loppuviikosta töihin. Piste.

Olisipa minulla kavereita täällä. Kaikki ovat turhan kaukana. Istun päivät yksin ja yritän keksiä tekemistä. Toisaalta on mahtavaa, kun voi masennus/ahdistupäivinä oikeasti vain pysytellä sisällä ilman työvelvoitteita, mutta toisaalta on hermoja raastavaa olla jatkuvasti yksin toimettomana. Hitto kun voisi tavata teitä ihmisiä, joita siellä ruudun takana käy! Se olisi aivan loistavaa. Mutta mahdotonta. Joten hivuttaudun sohvalle ja käyn odottamaan Salattuja elämiä. Niin tylsää voi ihmisellä olla, että joutuu odottamaan melkein kaksi tuntia jotain suomalaista törkysarjaa. Apua.

ps. Naapurin pappa hyppää aina nurkan takaa pihalleni, kun olen tupakalla. Mistä hitosta se tietää milloin minä menen pihalle! Haisteleeko ja kyttääkö se ikkunasta? Voi luoja, en jaksaisi jauhaa sen kanssa mutten kehtaa olla tylykään. Väsyttävää.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Tiitiäinen,

Voi kun toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta avuton olohan täällä ruudun takana on.

Toi tapaaminen olisi helpompaa, jos asuisi Hki, Tre, Turku kolmiossa ja jos olisi varaa matkustaa jonnekin. Edes keksittynä esimerkkinä Kouvolasta Hesaan.

Mä pähkäilen täällä mistä riipiä rahat matkaan veljeni luokse keskiviikoksi myös tänään maksettujen laskujen jälkeen. Päätin epätoivoisena siirtyä vuokrassa "kuukauden myöhässä" temppuun, josta ei ole ikinä seurannut mitään hyvää, mutta homehdun tänne muutoin.

Miksei sairaille voi maksaa sen vertaa rahaa, että sillä olisi tervehdyttävää merkitystä kun elämästä voisi välillä nauttiakin.

Parin mun seuraaman bloggaajan valitettua tätä samaa asiaa pohdin pitäisikö järjestää maakuntatapaaminen, mutta mä en uskalla kertoa missä mä asun ja edellisen kolmion ulkopuolinen Suomi on laaaaja. Mun olis esim. vielä vaikeampaa päästä kotoa Rovaniemelle kuin Hesaan. Huoh.

Täällä me lukijasi silti ollaan läsnä.

Tuli vaan mieleen, että miehenmetsästystä voinee varmaan siirtää syksymmäksi. Onnistunee helpommin mitä paremmassa kunnossa olet, vaikka julkkiksestasi päätellen sulla ei olisi mitään hätää ainakaan kauniin ulkonäkösi vuoksi.

Anonyymi kirjoitti...

Bulimointi tulee kalliiksi. Entä oisko sulla mitään mitä vähentää niistä laskuista? Siis ovatko ne sellaisia asioita joista voisit luopua? Esim. lehtitilaukset? Kirkon diakonia-apuun voit varata ajan? (Itse en jaksanut, se on samanlainen paperirumba kuin sossussa...)

Älä nyt ainakaan alkoholin takia sitä sairaalaa väliin jätä! =D Ja olen samaa mieltä Johanneksen kanssa: miehen voi saada/löytää helpommin kun on paremmassa kunnossa.

Ja komppaan tässäkin: työttömille ja sairaille pitäisi antaa kunnolla rahaa, jottei kituuttaminenkin söisi voimavaroja!

Tiitiäinen kirjoitti...

Johannes: No minun olisi myös aika vaikea matkata Rovaniemelle :D Helsinki vielä onnistuisi, vaikka matkaa on sinnekin.

Olisi tosi mahtavaa, ihan überkivaa tavata ihmisiä ruudun takaa mutta toisaalta aika pelottavaa..anonyymiys on kuitenkin melkoinen turva!

Miehenmetsästys siirtynee väkisin :/ Minulla on nyt NIIN väärät motiivit parisuhteeseen ettei kellään..etsin lähinnä lohtua ja pakoa yksinäisyydestä. En niinkään mitään oikeaa tunnesidettä. Ja tässä hapessa ei oikein jaksa enää edes yrittää..

En ole kaunis! Tuo tyttö on siropiirteinen, minä olen hirviöpiirteinen. Piste.

marina: No niin tulee, olen monesti miettinyt miten köyhät opiskelijat ym. kustantavat bulimian..

Peruslaskuina minulla on vuokra, sähkö, puhelin, netti ja tänään lisänä yksi polimaksu. Mitään ylimääräisiä ei siis oikeastaan ole :/ Lehtiä ei tule, ainoastaan vanhempien tarjoama Hesari.

Jostain syystä kaikki isot maksut tuli taas yhdelle kuukaudelle! Ärsyttää.

Anonyymi kirjoitti...

Voi Sua Tiitiäinen. :(

Mä en todellakaan tiedä, miten tosta oksentelusta vois päästä eroon. Järki vaan sanoo, et pahemmassa nälässä olet loppukuusta, jos nyt ostat herkkuja ja vedät ne melkein heti viemäristä alas...

Mä oon kai hullu (hehheh), mutta oon ite maustanu puuroakin esim. currylla tai cayennepippurilla, et se maistuis erilaiselle. Ja tuntuu toimivan. Hyvälle maistuu.

Hulludesta puheen ollen. Rohkaistuin hakemaan ittelleni apua ja meen tänään ekaa kertaa terapiaan. Jännittää tavallaan, mut kuitenkin odotan kuin kuuta nousevaa...

Anonyymi kirjoitti...

Sähkön ja terveydenhuoltomenot maksaa sossu. Onko sulla sieltä päätös tälle kuulle?

Tuo oli aika karunkuuloinen: "miten kustantaa bulimian"... Mustaa huumoria?!

Tiitiäinen kirjoitti...

hanna: Loistavaa, onnea ekalle terapiakerralle!

marina: Saan sähkölaskun ja polimaksun jälkijunassa sossusta, joten niitä rahoja saa odotella vielä pari viikkoa.

"Miten kustantaa bulimian.." <- apua, lauoin tuon kyllä ihan tosissani! :D en tajunnut että se kuulostaa jotenkin karulta, hups.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiitiäinen.

Olen kammottava ihminen sanoessani, että blogisi tuo suunnattomasti lohtua minulle, kun tiedän etten ole ainoa jolla menee huonosti - ja joillain menee vielä huonommin.

Voimia ja jaksamista.

Ja onnittelut siitä ekstrakympistä, mitä tienaat verrattuna omaan huikeaan budjettiini. Käytä se hyvin, osta vaikka neljä levyä Omar-suklaata ja syö pala päivässä.