Varoitus: sisältää yliannostuksen angstia

Heräsin tänään vasta kolmelta iltapäivällä. Piipahdin hengittämässä raikasta häkää sekä muita tuiki terveellisiä tupakan sisältämiä aineita ja painuin takaisin sänkyyn. Luin uusimman Viivi&Wagner-albumin (vain pari strippiä nauratti, ei siis niin hyvä kuin jotkut aiemmista) ja kieriskelin akselini ympäri kuin ryhävalas. Söin taas mandariinin ja jugurttia, jonka määrän vähensin eilisestä puoleen. Näin sitä alkaa taas laihtua, muutos näkyy heti vaa´alla. Mutta silti ei tunnu juurikaan paremmalta, peilistä näkyy edelleen sama lihava ihminen. Toivotonta.

Eilen jurppi ihan tosissaan kaikki, tänään millään ei ole oikeastaan mitään väliä. Odotan iltaa, juon aivoni kuutamolle, unohdan kaiken p*skan (yritän vähentää kiroilua) enkä mieti huomista vapinaa ja tutinaa. Huomisen voinkin taas hyvällä omalla tunnolla maata sängyssä ja vedota kaameaan krapulaan. Ei pysty. Ei kykene. Luin kerran Tieteen kuvalehdestä (vai olikohan se Tiede-lehti?) otsikon: "Krapula ravistelee kehon jokaista solua". Allekirjoitan tämän, muistan lauseen joka kerta herätessäni sunnuntaitärinään.

Marisen nykyään näköjään vähän kaikesta. Ei ole mitään järkevää tai merkityksellistä sanottavaa, joten täytän blogini tällaisella turhanpäiväisellä mölinällä. Turhauttavaa. Tietysti minun pitäisi kirjoittaa joka kerta jotain maagisen upeaa ja vaikuttavaa, jotta täyttäisin oman vaatimustasoni, joka näköjään on levinnyt jo koskemaan tätä viatonta bloggaustakin. Mikään osa-alue elämässäni ei pysty välttämään perfektionistista sivupersoonaani.