Okei, nyt päätin laihduttaa lisää. Olen ihan lopen kyllästynyt kuuntelemaan tutuilta (ja joskus tuntemattomiltakin, jotka ovat vain nähneet minut aiemmassa koossa!), kuinka minun pitäisi lopettaa laihdutus koska minun kuuluukin olla hieman pyöreä. Siis mitä helvettiä se kuuluu kenellekään! Ei kai kenenkään kuulu olla pyöreä vain siksi että on aina ollut sitä! Ymmärrän kyllä että naiselliset muotoni eivät tule katoamaan koskaan yhtään mihinkään, mutta muut eivät näytä ymmärtävän etten siihen pyrikään. Se on ok, on kiva olla naisellinen ja huomata että miehetkin pitävät siitä joskus enemmän kuin riisikepeistä joiden kylkiluut kolahtelevat tanssiessa. Mutta on eri asia olla pyöreä. Pahin isku tuli tutun suusta: "sinä olet vähän rubensmainen". Kiitti vitusti. Se riittikin.
Nyt vain niskasta kiinni ja se kymppi pois. Jos jollakulla on senkin jälkeen pokkaa tulla sanomaan minua pyöreäksi, vedän sitä nessuun. Mistä minä voisin tietää minkä kokoinen minun pitäisi olla, kun jokaisella on eri mielipide asiasta. Mitäpä jos saisin olla sen kokoinen kuin haluan? Olen jo ollut melkein tyytyväinen nykyiseen muotooni, mutta se käy vähän vaikeaksi kun en osaa tulkita saamaani palautetta. Yritin selittää tätä kuviota terapeutille, mutta olin lukevani hänenkin silmistään, että olen pyöreä. Lihava. Terapeutti onneksi ymmärtää syömisvaikeuteni ja kriittisyyteni ulkonäköni suhteen, eikä pahenna asiaa tyhmillä kommenteilla. Mutta muut eivät tiedä tai ymmärrä.
Pitäisivätköhän ne mielipiteensä ominaan, jos täräytän seuraavalle kommentoijalle että minullapa oli muuten tuossa puolen vuoden ajan sellainen kiva oksennuskausi, jolloin lähti ihan mukavasti painoa mutta samalla tukka ja kynnet ja meni kurkkutorvi paskaksi niin ettei se enää korjaannukaan, päivittäinen refluksihan on tosi kiva seuralainen jonka vuoksi vedän varmaankin loppuelämäni päivittäin lääkettä. Niin että oliko vielä muuta asiaa ja hymy päälle. Voilá. Helvetti ihmisten pitäisi osata joskus suodattaa sanansa, ei ole mitään järkeä kommentoida kaikkea mitä tekee mieli, koska silloin voi tahattomasti osua oikeasti kipeään kohtaan. Ihan sama juttu kun joillakin on tarve mennä onnittelemaan heti, kun jonkun vatsa on hieman pyöristynyt, juuri ja juuri sen verran että siellä voisi pienen pieni ihmisenalku killua. Ei kannattaisi puuttua ennen kuin tietää, sillä esim. lapsettomuudesta kärsivälle sukulaiselleni nämä tilanteet olivat yhtä kyynelten pidättelyä ja helvettiä.
Mutta minulle ei nyt laihduttaminen ole pahitteeksi. Syömiset saan varmasti pian kuriin, uskon niin sillä olen kuitenkin onnistunut pysymään tässä painossa koko kesän, mutta liikunnan kanssa on vähän niin ja näin. Tosi vaikeaa ravistella itsensä lenkille, kun ei millään jaksaisi edes sängystä nousta. Tänäänkin aamupäivällä terapian jälkeen ryömin kissojen kanssa peiton alle ja koisasin iltapäivään asti. Liiku siinä sitten. Olisi mahtavaa mennä rääkkäämään itseään aerobictunnille tai vastaavalle, mutten voi sitäkään tehdä tällä kropalla. Polvet ei kestä, kiitos luojalle fibrosta. Enkä mielellään liiku seurassa, koska häpeän huonoa fysiikkaani ja kuntoani. Liikunta pitää hoitaa salassa. Talvella olin kyllä hyvässä lenkkivireessä, ja opin jopa nauttimaan siitä hitusen. Jokainen lenkki ei enää ollutkaan pelkkää pakkoliikuntaa. Kävellessä ajatukset selkiytyy hämmentävän paljon. Mutta tällä sadekelillä en astu ulos. Aina löytyy tekosyy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
No jopas ihmiset osaavat taas olla ajattelemattomia ja töykeitä, vaikka varmaan ihan hyväntahtoisesti toimivatkin. En oikein tiedä mikä piirre toisessa ihmisessä olisi sellainen, että itse menisin sanomaan toiselle yhtään mitään, hyvää tai pahaa... Kun ei sitä ikinä tosiaan voi tietää mikä on toiselle arka paikka, ja kun ei siitä sanomisesta mitään hyvää kuitenkaan sikiä. Turhaa ja riskialtista löpinää.
Mutta eipä noista kannata välittää liikoja. Tai ollenkaan. Itse sitä omat tavoitteensa ja ihanteensa asettaa eikä kukaan muu, ja sehän on aivan upeaa jos olet tyytyväinen itseesi jo sellaisena kuin nyt olet! Voit huoletta viitata kintaalla ihmisten kommenteille ja katseille tai tehdä itsestäsi millaisen ikinä vaan haluat. :)
Niin ja liikunnaksi voin suositella uimista. Oletko ikinä käynyt uimahallissa hikoilemassa aamulla varhain vanhojen mummojen ja raskaanaolevien naisten kanssa heti sen aukeamisen jälkeen? Se on upea alku päivälle, tehokasta kropalle, hellää nivelille, kivaa ja salaistakin, jos ei yleinen kuntosali heti kiinnosta.
Anteeksi vaan kun puutuin, hih. Blogisi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja aion lukea sen läpi heti ehtiessäni. Hyvää viikonalkua!
Mullekin on sanottu että olen rubensmainen!! Ahdistuin tosi paljon. Mutta sitten totesin että ne Rubensin naiset on oikeesti ihan toista luokkaa kuin mä. Koolla 36-38 ei yllä hänen rehevien naistensa mittoihin. Niillä on isot rinnatkin. Yksi taiteilija sanoi että mulla on veistoksellinen vartalo, se kuulosti paljon paremmalta! =)
no minulla löytyy kyllä tuota etumusta..aika kornin näköistä kun vyötäröltä hävisi 20cm mutta rinnan ympärys ei juuri pienentynyt! sivusta näytän suht litskalta, mutta edestä maantien levyiseltä. Ei mene mittasuhteet tasan ei.
pikku-mai: saa puuttua :) nyt kun sanoit tuon ääneen, että olisin tyytyväinen itseeni, tajusin liioitelleeni. En ole. En edes ilman toisten kommentteja :/
Uimahalliin en uskalla mennä, mutta käyn tutun ryhmän kanssa eräällä altaalla ja tykkään hirmuisesti. Olen aina pitänyt vedestä, suorittanut merkkejäkin. Maisterin merkki puuttuu koska en enää kehtaa uimahalliin nenääni pistää..ehkä joskus.
Vaatekokosi perusteella sä olet oikeen sopusuhtainen ja hoikka. Ehkä tuo rubensmaisuus tarkoittaa lihasten "löysyyttä". Mulla on muutamia ystäviä jotka ovat kanssa "rubensmaisia" ja he eivät tosiaan liiku yhtään. Lihaksia varmaan on, mutta vaikka ovat hoikkia, niin olemus on vähän "löysä". Kai ne lihakset ei vaan jotenkin tue sitä kroppaa, en tiedä. Onko sulla hyvä ryhti?
Epäilen, jos kyse on tästä, että lisälaihduttaminen ei muuta asiaa mihinkään suuntaan vaan, ikävä kyllä, liikuntaa tarttis vaan lisää.
Ittellä läskiä (42/44) mutta hauis on ruvennut pullottamaan viime aikoina, joten olen aika päinvastainen. Mun unelmakroppaani ei lasketa kokonumeroissa vaan peilissä ja kyllä siihenkin on valitettavasti matkaa.
Lähetä kommentti