Tiedättekö mitä inhottavaa on kaurapuurossa? Kaikki. Syön sitä koska siitä saa edullisen aterian pakastemustikoiden kanssa. Syön sitä koska se pitää nälkää omatoimisen tutkimukseni mukaan 3,5-4 tuntia. Muutoin se on kaikin tavoin kuvottavaa. Se on pahaa ja yliarvostettua. Joka kerta lapatessani hiutaleita lautaselle minua ärsyttää suunnattomasti paketin kyljessä oleva luettelo kauran miljoonista terveellisistä vaikutuksista ja ekologisista puolista. Pyh. Kaiken huipuksi puuro jämähtää lautasen reunoihin ellen tiskaa lautasta heti. Sitten niitä limanuljaskoita saa liottaa ja nykiä irti. Hyi hitto.
Nyt on hirveä hätä johonkin. Panikoin kun näen edessäni päivien jatkumon vailla merkitystä ja kalenterin täynnä tyhjää. Normaalisti rakastan tyhjää kalenteria! Nyt se tarkoittaa kotona istumista. Minulla on sellainen tunne, että asiat olisivat paremmin jos saisin aloittaa vaikkapa sen työharjoittelun. Olen päivisin väsynyt ja uuvahdan jo kauppareissulla, mutta tarvitsen helvetti soikoon jotain mihin upottaa ajatukset. En jaksa pelkästään istua yksin kotona. Tämänhän pitäisi olla hyvä merkki. Mutta koen silti oloni melko kaoottiseksi. Masentuneeksi. Ahdistuneeksi.
Toisaalta jos joku ehdottaa minulle jotain puuhaa tai tekemistä, tyrmään kaiken heti alkuunsa. Haluan kuitenkin vain maata kotona. Pelkään ottaa haasteita vastaan, ja minulle jo pelkkä meneminen johonkin ilman turvallista tuttupiiriä on kynnys. Ah tätä ristiriitaisuutta. Jos minä en tiedä mitä haluan, voin tai jaksan tehdä, kuka sen sitten tietää? Niin. Että etsi tässä sitten ratkaisuja. Pää vaan poikki.
Tänään olen syönyt hallitusti. Jotain hyvää konkurssin keskellä. Haluaisin mennä kaupoille ja ostaa kivoja vaatteita ja uudet kengät. En ole kenkäihmisiä, mutta olen pikkuhiljaa laajentanut kenkävalikoimaani muutamilla naisellisilla valinnoilla. Enää en lähde baariin peruskengissäni. Vau. Minustakin muovautuu nainen, joka uskaltaa olla naisellinen. Iso askel kohti naiseutensa hyväksyntää. Luulin aina ettei minulla ole mitään ongelmaa asian kanssa, kunnes tutkimukset toisin osoittivat. Mielenkiintoista. Ehkä minulla on muutama probleema naiseksi kasvamisen kanssa. Ainakin tämä vartalo, josta tahtoisin kiihkeästi eroon. Näen edelleen itsessäni sellaista mitä muut eivät näe. Ja vaikka tietäisin, ettei kukaan kiinnitä huomiota siihen yhteen rumaan ruttuun joka farkkuihini jää lantion kohdalle, minä tiedän että se on siinä. Silloin se on liikaa. Ja vaikka minä tiedän, ettei ole vaatetta joka istuisi jokaisesta kohdasta täydellisesti, pyrin silti löytämään ja muokkaamaan sellaisen.
Huomenna siivouspäivä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kaurapuuro on pahaaaaa! Mullekin se on köyhyysruokaa. Rusinoiden kanssa JOSKUS hyvää. Mutta ei se nälkää noin kauaa pidä, ainakaan mulla, ja närästää tosi pahasti.
Tuo olotilasi on ihan samaa kuin mulla huonoimpina aikoina; kaipaa tekemistä ja ahdistuu yksin tyhjyyteen mutta kun olisi tiedossa aktiviteetti, niin KUOLEMANHYYTÄVÄ PELKO valtaa mielen, ei sitten pystykään mihinkään. Yleensä olen silti pakottanut itseni menemään, koska eihän se pelko häviä ellei kohtaa sitä, ja vaikka on ollut raskasta ja rankkaa, olen silti ollut tyytyväinen että olen mennyt. Onhan tekemisestä jossain määrin parempikin olo tullut. Mutta ei työstä yleensä! =)) Harrastuksista kyllä. Mutta raja siihen uupumiseen sitten ei ole ollut kaukana. Taiteilua vaativaa puuhaa siis!
Oletko etsinyt työharjoittelupaikkoja, miettinyt kohteita?
Kun en muuten osaa neuvoa, neuvon edes tämän verran: Kaurapuuro kannattaa syödä Orthexin pastalautaselta. Vaikka puuro pääsisi siihen kuivumaan, se irtoaa helposti, eikä jää jumiin. Pitää vain sitten varata tuo lautanen vain lusikoimista varten, sillä veitsen rikkomaan pintaan puuro jää herkemmin kiinni. :)
Muuten voimia ja jaksamista! Sinäkin olet arvokas!
marina: mua ei enää närästä vaikka vetäisin laatikollisen paprikoita, on sen verran hyvät lääkkeet! :)
Työharjoittelu alkaa heti kun Kela saa kuhnittua asiat kuntoon..ja siinähän voi kestää..
rampamieli: kiitos :)
Mä tykkään kaurapuurosta. Se on hyvää (pakastemarjojen/mehukeiton kanss), halpaa vaikka keitänkin sen maitoon (veteen keitetty = superyök) ja se vie aika kivasti nälän.
Olen vaihtoehtoisesti kokeillut nyt syödä rahkaa aamuisin (paljon proteiinia, kaloreita hyvin vähän) kokeillakseni että toimisko se jotenkin paremmin ku puuro...ei oikeen toimi.
Miten löytäis semmoisen kultaisen keskitien että jaksais tehdä jotain mutta niin ettei tule paniikkia liiasta tekemisestä? Mä ainakin menen koko ajan laidasta laitaan, jopa saman kuukaudenkin aikana...
^^ minä laitan maitorahkan sekaan makeutusjauhetta ja omenan palasia, tosi hyvää ja terveellistä! Taltutan usein makeanhimon noin.
Lähetä kommentti