Noniin, toivotaan että yhteys pelaa taas.
Vietin hiljaiseloa viikonloppuna, mutta jotenkin kummallisesti pääsi tapahtumaan yksi kiva juttu. En vielä hehkuta yhtään sen enempää, sillä kaikki menee varmasti taas pieleen eikä mikään toteudu. Minun elämässäni asioilla ei ole tapana järjestyä. Olen muutaman kerran näiden vuosien varrella huokaissut tyytyväisenä, että nyt olen onnellinen - ja kuinkas sitten kävikään? Kaikki murskaantui sekunnissa. Ei siis enää koskaan onnellisuuspuheita.
Kuulostaa kamalan kyyniseltä kaksikymppisen suusta, mutta kun tottuu jatkuvasti vastoinkäymisiin ja epäonneen, sitä alkaa varoa. Harmillista että samalla minulta on kadonnut kyky nauttia pienistä ilonhetkistä. En uskalla olla onnellinen tai nauttia, koska ajattelen automaattisesti saavani kohta taas turpaan elämältä. Putoaa matalammalta kun ei ala leijailla liian helposti.
Muuten kaikki junnaa ihan samalla radalla kuin aiemminkin. Ei tietoa työmahdollisuuksista ei mistään. Minä vain tapan aikaa tässä maailmassa vailla mitään jalansijaa yhteiskunnan piireissä. Ajelehdin yksin ja odottelen milloin sitä maata alkaa vilkkua horisontissa. Nyt taidan olla vielä aika kaukana avomerellä.
Mutta kuunnelkaas tätä mimmiä, aika metkaa nimittäin: Kerli - Walking on air
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti