Aak, olen niin perkeleen yksinäinen. En tiedä pitäisikö viedä paikallisen kaupan ilmoitustaululle lappu "Etsitään kaveria mielenterveysongelmaiselle" - ehkä joku hullu ottaisi yhteyttä. Niin kauan kun minun ei tarvitse olla yksin, tulen toimeen. Olisi kiva kun olisi joku jonka kanssa istua teellä ja jutella. Ihan vaikka yleisistä asioita. Ihan mistä vaan. Kun täällä olisi joku.
Tekisi taas mieli juoda. Näinkö sitä alkoholisoidutaan? Tuntuu että parin lonkeron jälkeen olo olisi parempi. Tekisi mieli vaikkapa vain ajella autolla, mutta jostain syystä en kykene. Ahdistaa. Ajatus autolla ajelusta ahdistaa - voin taas vain hämmästellä aivokemiaani. Mitä ihmettä voisin tehdä? Mikä saisi minut ulos täältä neljän seinän loukustani? Pitääkö minun muuttaa kaupunkiin jotta saan jotain tekemistä? Jotta löytäisin uusia kavereita? Hulluuspuuskassani saatan sen vaikka tehdäkin. Toteutan joskus noita mielipuolisia suunnitelmiani tuosta noin vaan, ja joskus on osunut kyllä ihan oikeitakin pikaratkaisuja kohdalle.
Ääh, olen syönyt miten sattuu ja oksentanut miten sattuu. Pelottaa katsoa peiliin. Vituttaa. Turhauttaa.
Turha postaus, sori.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Turhaa postausta ei ole. Kyllä pohjimmiltaan kuitenkin helpottaa edes pikkusen Sun oloa ja helpottaa mun oloa kuulla Susta, vaikka ei hyviä uutisia olekaan. Joskus ehdin huolestua, jos Susta ei kuulu mitään esim. päivään...
Pystytkö livahtamaan johonkin pihalle niin, ettei se naapuri näe? Vaikka vain istuisit hetken siinä tupakan kanssa tai ilman ja katselisit pilviä, lintuja tai mitä vaan. Vetäisit pari kertaa oikein syvään henkeä. Sinä elät ja Sinä pääset tästä vielä eteenpäin, vaikka nyt huonolta tuntuukin.
Lämmin halaus!
hanna: voi kiitos, jaksat aina kannustaa <3
Tuo on kyllä ihan totta, ei turhaa postausta tavallaan ole. Jostain syystähän minä haluan kuitenkin julkaista "turhan" postauksen, eli kai se helpottaa oloa pikkuisen. Hassua miten blogeilusta voi olla lohtua..ja teistä lukijoista!
Pappaa ei ole tänään näkynyt, ehkä se on huomannut etten jaksa oikein keskustella vuoden 60 pakkaslukemista...kerran se jauhoi siitä kuinka kouluun hiihdettiin 30 asteen pakkasessa, vaikka taatusti huomasi että minä olen itkenyt silmät päästäni ja murjotan vain hiljaa. Huh.
Kaupunkiin muuttaminen ei ole niinkään huono idea! Jos sieltä kaverit on lähteneet ja piirit pienet eli opiskelu-, työ- ja harrastusmahdollisuudet pienet, niin voisi auttaa jos lähtisi suurempaan kaupunkiin. Olisi enemmän mahdollisuuksia ja aktiviteettia!
Lähetä kommentti