Kanssas tai ilman, aina se sattuu

Minun on vaikeaa löytää itsestäni rakkauden tunnetta. Tai pitämisen. Tykkäämisen. Se kyllä hyökyy yli usein, ihastun varsin kiihkeästi ja tulisesti, mutta se todellinen tykkääminen on vaikea tunne. Välttelen sitä. Se on pelottavaa. Kiintyminen. En halua kiintyä. Oli järkyttävää tajuta, kuinka paljon pelkään jo etukäteen pettyväni toiseen. Estän itseltäni onnen valmistautumalla pahimpaan, enkä anna itselleni lupaa nauttia juuri tästä hetkestä. Kiiruhdan mielessäni asioiden edelle ja mietin, ettei minun kannata jatkaa tätä juttua, koska tällä ei kaiken järjen mukaan ole tulevaisuutta.

Me molemmat tiedämme sen. Minä en vain osaa olla sen asian kanssa, vaikka viihdyn tämän uuden ihmisen seurassa mitä parhaiten. Olemme puhuneet asiasta paljon, vaikka olemme tunteneet vasta vähän aikaa. Olemme jutelleet paljon kummankin elämäntilanteesta, ja sanomaton totuus on se ettei me varmastikaan koskaan tulla varsinaisesti seurustelemaan. Hän osaa elää tässä hetkessä, sanoa että pitää minusta ja että hänellä on nyt hyvä olla kanssani. Niin minullakin hänen kanssaan. Olen kuin pieni kissa maitokupin äärellä, nautin jokaisesta sekunnista. Mutta pelkään. Vetäydyn. Vaikka tämä ihminen hyväksyy minut tällaisena. Ei hän kaikkea tiedä, ei todellakaan, mutta paljon kuitenkin.

Huomaan etten todellakaan ole valmis suhteeseen. En vielä. Mutta osaisinpa nyt antautua tälle hetkelle murehtimatta tulevaisuutta. Nyt saan iloa ja voimaa, hyvää ja lämmintä seuraa, viiden tunnin päiväunia tiukassa syleilyssä, noutoruokaa illalla hänen pienessä yksiössään, aamuöisiä tupakkahetkiä parvekkeella vahvat käsivarret ympärilläni, sata suloista suudelmaa illalla, yöllä, aamulla - mitä muuta voisin vielä tarvita? Ainiin, ja pakko sanoa ääneen että loistavaa seksiä myös. Ihan pakko sanoa, se on kuitenkin olennainen osa suhdetta kuin suhdetta, oli se sitten tällaista kevyttä tai vakavampaa seurustelua.

Seksistä puheen ollen: yllätys yllätys minulla on vaikeuksia sen suhteen. Kieroon taipunut kehonkuvani vaikuttaa merkittävästi seksin laatuun. On vaikea uskoa toisen pitävän vartalostani, kun itse vihaan sitä niin paljon. Pystyn kyllä nauttimaan seksistä, ei siinä mitään, mutta se etten osaa olla täysin luontevasti ja vapaasti alasti toisen seurassa, vaikuttaa kaikkeen. Olen pienessä hälytystilassa koko ajan, olimme sitten suihkussa tai vain sängyllä katsomassa televisiota. Hän on ainakin vielä ymmärtäväinen, mutta minua ärsyttää se että tunnen itseni lapselliseksi ja tyhmäksi kun en osaa olla yhtä vapautunut ja itsevarma kuin hän. Pelkään että hänen kärsivällisyytensä loppuu ennen kuin olen päässyt tarpeeksi lähelle häntä uskaltaakseni olla sinut vartaloni kanssa hänen seurassaan.

Mutta en voi muuttaa itseäni miksikään juuri nyt. En halua tehdä mitään, mitä en koe hyväksi tai turvalliseksi. Jos minua ahdistaa kävellä alasti hänen keittiöönsä juomaan lasillinen vettä, niin minua ahdistaa se. Pelko siitä, että minut hylätään tämän takia voi olla todellinen, mutta minulla on oikeus olla tällainen. Yritän todistella sitä itselleni. Ja mitä enemmän uskallan olla oma itseni, sitä helpommin pääsen näiden ongelmien yli. Olen jo ylittänyt monta estettä hetkessä. En vain pidä tästä asetelmasta, jossa tunnen itseni heikommaksi. Olen tottunut olemaan se vahva ja hallitseva.

Huuh, olipas vakavaa pohdintaa. Syön sipsiä ja suklaata, enkä aio oksentaa. Tuokin ongelma vaikuttaa helpottaneen aika paljon, en muista milloin olen viimeksi oksentanut. Paino on tippunut, koska pikkuriikkinen ihastus kuitenkin laihduttaa aina.

Hän sanoo, että näytän siltä miltä naisen kuuluukin näyttää. Eli toisin sanoen minulla on etumusta ja takamusta, mutta kapea vyötärö. Siinä hän osuu kyllä ihan oikeaan, olen sellaista kurvikasta mallia. Ja pidän siitä jopa joskus itsekin. En missään vaiheessa ole halunnutkaan olla ihan kukkakeppi, vähän hoikempi vain. Hän sanoo myös, ettei minussa ole enempää laihdutettavaa, mutta sitä en ymmärrä sillä kilojen mukaan minussa on.

Pääasia on kai se, että hän pitää minusta. Se on tärkeintä. Ja minä pidän hänestä, vaikken sitä halua itselleni tunnustaa. Kesti tämä sitten vielä viikon, kaksi, kuukauden tai vuoden.

* Otsikossa ei viitata seksiin :D