Aamulla oloni oli niin surkea, että päätin jäädä sänkyyn murjottamaan maailmalle ja odottamaan meteoriittia, joka jysähtäisi katon läpi suoraan päälleni murskaten minut maanrakoon. Ei tullut meteoriittia. Murjotin lisää. Jossain vaiheessa olin jo tosi huolissani itsestäni, kun huomasin miettiväni mitä jäisin ikävöimään eniten tästä maailmasta jos päättäisin päiväni. Kissoja. Kun sen tajusin, en enää miettinyt sekuntiakaan itsemurhaa. En ikimaailmassa halua jättää kissojani.
Jos pitäisi mainita yksi asia, josta löydän ilonaihetta päivittäin, sanoisin kissat. Erinomaisen hyvä syy hylätä tyhmät mietteet. Nuo tassuttelijat eivät pärjäisi ilman minua. Olenkin käyttänyt suurimman osan päivästä niiden kanssa peuhaamiseen, viskellyt leluhiiriä niin että käsi kramppaa ja kammannut ja sukinut ja hemmotellut molemmat pilalle. Ne ovat niin rakkaita, että melkein itkettää.
Näin Ärrällä jotain niin ihanuutta, etten voinut vastustaa sitä. Tiedättekö minkä kielletyn hedelmän Fazer on nyt buukannut markkinoille? Omar Cream, maitosuklaata ja kermatoffeepaloja! Ei ,ehdottoman laitonta! Mussutin koko levyn yksin ja tuhisin nenän kautta kun ei suun kautta enää happea mahtunut sisään. Auts. Tunnen tämän huomenna vyötärölläni. Ja kärsin hirveän ahdistuksen. Ja morkkiksen. Mutta oli se sen arvoista, maistakaa vaikka itse!
Toivottavasti elämäkin maistuu huomenna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
oih - silitä kissoja minunkin puolesta! ..itse kun en kissaa voi ottaa ja kissoista niin valtavasti pidän!
Mulla linnut toimii ihan samalla tavalla! Kun olen miettinyt kuolemaa, muistan linnut ja kuolema-ajatukset häviää. En voisi ikinä hylätä viattomia eläinparkoja niin. Ja tulisi taivaassa ikävä niitä! =)
Minäkin näin sen Omar-levyn Ärrällä - minun ajatukseni oli vain toinen: hyi miten äkkimakeaa! Minusta Fazer saisi keksiä kokonaan uuden suklaan eikä ideoiden puutteessa yhdistellä perussuklaaseensa muita karkkejaan...
sra: kissat kiittävät! :)
marina: Minä tykkään hirveästi myös siitä Fazerin mariannesuklaalevystä :P ainoa paha on tavallinen ja se lontoonrae...hyi h*lvetti mitä yökötystä!
Lemmitkit ovat kyllä ihan parhaita. Siitä asti kun synnyin, en ole ollut kahta päivää kauempaa ilman lemmikkiä. Tietysti aikanaan lemmikit oli vanhempien, mutta 9-vuotiaasta asti olen hoidellut omiani. Niin koiria, jyrsijöitä kuin kissoja.
Jyrsijöitä haluaisin ottaa uudelleen, mutta pieni asunto + muutama kissa + jyrsijä kuulostaa aikapommilta..ehkä joskus. Ehkä joskus jos on tilaa.
Tavallinen on joskus hyvää pieninä annoksina, mutta juuri söin pari palaa suosikkiani: kokonaisia hasselpähkinöitä. Nam. Ennen lemppari oli pähkinä-rusina. Lontoonraetta en ole ikinä maistanut, Mariannesta en ole varma. Sisko sanoi että se Lontoonrae on karmeaa. Se oli kaverilla bileissä, tarjolla oli suklaata, se luuli sitä tavalliseksi siniseksi ja kun suu täynnä suklaata tämä totuus sitten paljastui, shokki oli suuri! =D
Söitkö siis sen Omarin kokonaan kerralla? Mä en pystyis ikinä... Tulis tosi huono olo. Mulla kestää yksi levy noin viikon!
Lankesin samaan :( Eikä se edes ollut niin hyvää.
marina: söin :/ Pystyn vetämään kerralla napaani uskomattomia määriä uskomattomia ruokia ja karkkeja ja suklaata ja vaikka mitä. Senpä takia minun kannattaisi vältellä kaikkea hyvää, siitä ei seuraa kuin pahaa!
wendy: no ehkä viimeinen rivi ei enää ollut ihan niin hyvä :D
Lähetä kommentti