Kiireinen

Kyllä nyt Tiitiäisen maassa tapahtuu. Olen keksinyt paljon puuhaa ja suunnitelmia itselleni, ja alkaa melkein tuntua, että minulla on sittenkin elämä. Tällainen hetkellinen kirkas hetki taas meneillään.

Olen yrittänyt viime päivinä karistella menneisyyttä jaloistani, ajatella että siihen en voi vaikuttaa mutta tulevaan voin. Tuo on ihan totta, mutta käytännössä menneisyyttä ei voi koskaan täysin jättää taakseen. Se elää ihmisessä, ihminen on menneisyyden tulos. Minä en olisi tällainen ilman kaikkea sitä, mitä minulle on tapahtunut. En osaa kuvitella elämääni toisin, en voi tietää millainen tyttö olisi kasvanut ns. normaaleissa olosuhteissa. Tätä olen, mutta muuksi voin kai hiljalleen muuttua.

Kaiken maailman kiireiden vuoksi päivitykset junnaavat ja tulevat hetkisen vielä junnaamaankin. Mutta näkyillään taas.