Ihmislapsi täällä taas

Ulkona on hyisen pimeää. Pidän siitä, mutta luulen että se edesauttaa synkkien kiemuroiden syntymistä päässäni. Syksy on minulle mieluisin vuodenaika kauniiden väriensä ja kuulaiden päiviensä ansiosta. Kaikkein parhaita ovat aamut, jolloin maa on pienessä huurteessa yön jäljiltä ja ilma kirkasta ja raakaa. Tykkään kun voi pukeutua paksumpiin (=peittävämpiin) vaatteisiin, kietoa huivin kaulaan ja antaa nenän punastua tuulessa. Mutta tämä jokavuotinen syysmasis on pikkuinen miinus. Tänä syksynä sain kaupan päälle myös ahdistuksen, joka iskee yleensä pahana vasta keväisin. Kun muut alkavat valmistautua kesään minä alan valmistautua hermoromahdukseen ja hysteriaan.

Nyt en tiedä mihin valmistautua. Se osastoreissu on jo siirtynyt epämiellyttävästä pakkoratkaisusta ihan menettelevään vaihtoehtoon, sillä mitäpä minä toisaalta kotonakaan teen. Ihan sama missä tässä kiemurtelee. Olo on paha kuitenkin, ja siellähän se kuuluu ihan sisäänpääsyvaatimuksiin. Joinakin hetkinä osasto tuntuu suorastaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ehkä kolmas kerta toden sanoo. Mielenkiintoista, että sairaalareissut on heitetty viimeisen vuoden sisällä, vaikka voisi luulla että olisin näiden vuosikausien varrella voinut olla siellä tsiljoona kertaa. Ja alunperinhän minua ei oltu tällä kertaa työntämässä osastolle pahan olon takia, ehei, ihan muista syistä. No nyt saisi sitten lyötyä pari kärpästä samalla iskulla. Jei.

Ihmislapsi istuu taas yksin kotona. Voi kun ihmislapsella olisi lajitovereita ympärillä. Ei tulisi syötyäkään koko ajan ja paisuttua. Joku on ihan varmasti lisännyt minuun viikon aikana purkillisen leivinjauhetta. Vai miksi muuten farkut kiristävät ja olo on turvonnut? Uskottelen itselleni että huomenna loppuu syöpöttely, huomenna juoksen maratonin ja nousen uuteen taistoon! Hitot. Huomenna saatan aloittaa päivän puurolla, mutta jatkan kuitenkin parin tunnin päästä kaikella mitä kaapista löytyy. Masentuneena puputan jatkuvasti jotain ja lihoan, jonka vuoksi masennun ja ahdistun lisää. Ihana pikku piiripienipyörii. Vihaan tätä. Ja mussutan parhaillaan muffinssia. Ampuisitte jo alas. Eikö edes jos kauniisti pyydän?

Ps. Kiitos kaikista kommenteista, vaikken aina jaksa vastatakaan. Tykkään teistä! Ihan tosi.