Pörriäinen kuoli. Se tapettiin tänään. Mitenköhän pörriäinen osasi jo eilen epäillä tätä? Ehkä siksi, koska se on tottunut kuolemaan. Pikku juttu, kuoleminen nimittäin. Mutta en suosittele, sattuu se kuitenkin sen verran. Ihan kuin pörriäistä olisi piesty sähkökärpäslätkällä. Zzzrrr. Zzrrrr. Ja pieni pöriläinen oli murhattu.
Nyt tahtoisin vain kadota. Päästä hetkeksi pois tästä mielestä. En jaksa kärvistellä, en todellakaan jaksa olla tässä hetkessä, tässä kivussa, tässä paskaisessa elämässä jossa kaikki menee aina pieleen. Yritin lepuuttaa mieltä alkoholin avulla, mutta sainkin vain kyynelkanavat auki ja nyt itkusta ei ole tulla loppua. Nikotiinin puutteessani pakottauduin kioskille, pidättelin sielläkin itkua ja säntäsin heti askin saatuani karkuun. Kotiin turvaan. Autokatokseen itkemään. Naapurin mummot varmaan luulevat minun rakastavan auton rattia, kun niin usein nykyään halailen sitä katoksessa.
Voisin ottaa moxin. Voisin, mutta eipä se poistaisi kipua. Joutuisin olemaan moxeissa koko ajan, jos haluaisin välttää kipua. Eilen liihottelin, tänään kohtasin todellisuuden. Jouduin kohtaamaan. Tuntuu että maailmalta putosi pohja. Niin käy eilisen kaltaisten päivien jälkeen, koska se into ja onni mitä eilen koin johtui hyvin vähäpätöisestä asiasta, sellaisesta minkä varaan ei todellakaan kannattaisi pantata koko elämää. Mutta pörriäinen panttasi.
Aaak. Nyt on niiin surullinen olo. Mitä ihmettä tämä tyttö voisi tehdä, jotta elämä tuntuisi paremmalta? Kaikki tämä lähtee minun sisältäni, tiedän sen mutta syytän silti vastoinkäymisiä ja ulkoisia murheita. Minun sisällänihän se murhe asuu. Se puskee pintaan väkisin. Milloin minä löydän sen sisäisen rauhan ja tasapainon, jonka avulla normaalit ihmiset selviävät elämästä? Niin ettei kaikki kaatuisi niskaan koko ajan. Minä vain räpistelen ja räpistelen, yritän kovasti kiskoa joka köydestä ja tarttua auttaviin käsiin. Jotenkin ote vain lipsuu ja irtoaa joka kerta.
Haluaisin rakkautta. Sitä minä haluaisin eniten. Että joku rakastaisi minuakin. En kestä olla yksin. Yksinäisyys tappaa kenet tahansa.
Voi luoja että tuo lause kävi itkettämään.
Moi vaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
En muista, olenko sulle koskaan kommentoinut. Mutta lukenut olen kauan. Nyt jätän jäljen. En voi toivoa kuin voimaa ja rohkeutta sinulle. Yhdessä täällä taistellaan kumminkin.
Emmi, www.emmiemmi.vuodatus.net
No mikäs nyt? Minkä varaan laskit ja mikä petti? Ihastus? En osaa sanoa mitään... kun itsekin tulin juuri siihen tulokseen että suunnitelmat ja unelmat saattaa romahtaa koska vaan. Ehkä se idea onkin siinä, että ei takerru niihin vaan suuntaa sitten johonkin uuteen. Sen olen karvaasti kokenut, että rakkautta saa silloin vähiten kun sitä eniten halajaa - ihmiset karttelevat epätoivoista ihmistä. Heti kun on vahvempi ja voi paremmin, saa ihailua osakseen. Vähän niin kuin raha menee rahan luo, menee rakkaus rakkauden luo (siis kun rakastat itseäsi ja elämää, sinua rakastetaan).
marina on niin oikeassa, pitäisi osata ja jaksaa rakastaa itseä ensin. Mutta se se vasta on pirun vaikeaa. Kun on paha olla ei enempää voisi itseä vihata ja inhota. Näin siis ainakin mulla.
Halaa sen auton ratin lisäksi kisuja ja anna kisujen halata Sua. Ne rakastaa Sua omalla tavallaan varmasti aivan täysillä!
Emmi: Moi, kävinkin sun luona jo.
marina: Jotain olen sentään oppinut kun en tällä kertaa miehen varaan laskenut. Silloin saa ainakin turpaan, se on käynyt jo selväksi! Tämä oli sellainen asia, josta olisin saanut paljon voimaa ja hyvää mieltä..mutta nytpä sitäkään ei sitten ole. En voi kertoa tarkemmin.
Ihmiset todellakin karttelevat minua, varmaankin juuri siksi kun minusta paistaa läpi halauksen tarve. Niin kauan niitä kiinnostaa, kun ne saavat minusta jotain hyötyä, sen jälkeen voikin nakata mäkeen..ihminen on tosiaan julma eläin.
hanna: äsken heräsin siihen kun toinen kissani pomppasi päälleni. Yritin jatkaa uniani, mutta sinnikäs vintiö puski leukaani ja hyrhytti niin kovaa etten voinut olla rutistamatta sitä kainalooni.
Vanha hyvä sanonta: "Mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän rakastan kissojani" :D
kissa-sanonta on hyvä, ja niin osuva :D
iso halaus täältä!!
Lähetä kommentti