Yksi trepanaatio kiitos

Kuolen tähän ahdistukseen. En voi kertoa kenellekään, mikä painaa juuri nyt - syyt ovat liian rumia ja tyhjiä.

Mitä enemmän laihdutan, sitä enemmän tunnen itseni lihavaksi. Itseinho on suuri. En pysty lopettamaan ahmimista, enkä näin ollen oksentamista, vaikka se koko rumba ahdistaa vain lisää. En voi lopettaa Pepsi max-paastopäiviä. En uskalla käydä vaa´alla, pelkään sen näyttävän liikaa. Olen kehittänyt kuukaudessa kiduttavan kierteen ruoan kanssa. Vihaan sitä. Vihaan itseäni.

Seisoin tänään keittiössä valtava puukko kädessäni. Sivalsin ilmaan viiltoja, jotka kuvittelin käsiini. Haavoja, viiltoja, verta, tuhoa. Kuinka monella tavalla voi tuhota itseään? Tuntuu, että olen kokeillut kaikkia. Mutten varmaankaan ole. En ole mm. polttanut koskaan itseäni. Ei, olenpas - tupakalla.

Terapeutti ei tarjoa muita kuin teoreettisia ja kuvaannollisia selityksiä, mutten jaksa ymmärtää niistä mitään, saati sitten soveltaa niitä itseeni. Freudhan tarjosi kaikkeen selitykseksi erotiikan. Joten minulle hoetaan seksi seksi erotiikka erotiikka. Kiinnostaa hurjasti. Ihan totta. Haluaisin edelleen sitä tukea ja apua, mutta hakusessa ollaan.

Voisinpa vajota hetkeksi koomaan (tavallaan kyllä olen aika koomassa) ja herätä parempaan aikaan. Tai jos saisin suostuteltua psykiatrin tekemään minulle lobotomian tai ainakin trepanaation, eli poraamaan vähän kalloa. Pääsisivät pahat henget ulos tuulettumaan.

Erittäin pahaa viikonloppua. Anteeksi, olen aina ilkeä. Ja julma.