Onko pakko kävellä 5km päivässä, vaikkei jaksa? Onko pakko treenata käsipainoilla, kunnes ranteet ja kyynärpäät paukkuvat? Kunnes lihakset kyynärtaipeessa turpoavat? Onko pakko uida vimmattuna, vaikka haluaisi vain rentoutua altaassa? Onko pakko jättää munakeltuainen syömättä vain siksi, että siinä on "liikaa" energiaa? Vaikka haluaisi syödä koko kananmunan? Onko pakko syödä seurassa, vaikka inhoaa sitä? Onko pakko ottaa tarjottua ruokaa kohteliaisuuden vuoksi, vaikka omat kalorilaskut menevät sekaisin? Onko pakko potea syyllisyyttä jokaisen suupalan vuoksi?
Onko pakko mennä aina näin sekaisin, aiheesta kuin aiheesta?
Toivon ja odotan, että psykiatrin aika koittaisi jo pian. Enää päiviä, mutta niin kauan. Haluaisin apua, haluaisin että edes psykiatri keksisi jotain, mikä helpottaisi oloani. Mieliala vaihtelee aggresiivisesti, ei sen näin kuulu mennä. Minä kuolen tähän sairauteen ennen pitkää. Ja nimen omaan ennen pitkää, sillä en jaksa tätä masentumista ja sitten taas innostumista. Kun innostumisella on tapana notkahtaa depikseen ja depiksellä nousta uuteen innostukseen. Ja sitten kierretään kehää vinhalla vauhdilla. Missäs ne on ne tasaiset vaiheet? Niitähän piti olla välillä, jopa pitkiäkin taukoja masennuksessa ja hypomaniassa. Joten miksi tämä mimmi vaihtaa olotilaa lennossa? Tämä on rankkaa, en ehdi kunnolla syventyä kumpaankaan. Ja kun lääkärin aikojen välillä on kuukausi, ehdin sillä välillä maistaa vähän kaikkia mahdollisia oloja. Mitenkäs sitä sitten tiivistäisi sen kaiken? Yleensä tuppaa muistamaan vain juuri sen viimeisimmän voinnin. Juu-u, hyvin pyyhkii! Ja vain kaksi päivää aiemmin olen ollut tappamassa itseni.
Joulupukki auta minua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti