keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Nukkapallo hereillä

Heräsin kuitenkin. Tuli sellainen olo, että aivan kuin Helvihanna olisi haastanut minut johonkin. Nousin ylös ja tulin nuuhkaisemaan, mitä blogimaailmaan kuuluu. Ja jetsulleen, minut oli haastettu.

Mutta koska minä olen niin surkea imbesilli, ameeba, rutkale, kelmi, limakasa, hidas ja jälkeenjäänyt etana - en jaksa vielä kyhäillä vastausta haasteeseen. Minun aivotoimintani ei riitä sellaiseen, on många tomtar på loftet tällä hetkellä. Olin kyllä otettu, kun joku halusi haastaa minut - tällaisen teiniangstaavan liejulätäkön. Tack!

Nopea pajatus: XL5, joka tekee järisyttävää paluuta (2000-luku taitaa olla comebackien kulta-aikaa), näkyi hytkyvän tänään Voicella. Pojat tai siis miehet, kertoivat vanhentuneensa hirrrrmuisesti sitten viime kuuleman. Niin kovin, että ihan reuma vaivaa. Ha ha. Hauska juttu. Miksi minua ei naurata? No siitä helvetin syystä, että joitakin tuo kyseinen sairaus vaivaa jo tässä kahdenkympin kieppeillä. Että vanhukset naurakaa vaan. Tiedän tiedän, se on yleinen hassun hauska juttu. Mutta joka kerta sen kuullessani muistan: minä olen rapistunut eukko jo näin nuorena. Mitä minä mahdan olla vanhana? Luukasa?

Minulla on muuten 5 tähden kissa. Se osoitti juuri osaavansa blogata: .,k-mkjhhmnKLKLOIOHGJYFJHKJ

Niin hän tassutteli, aivan itse. Painoi näköjään caps lockinkin päälle, ehkä tuossa lopussa tiivistyy hänen sanomansa. Olen ylpeä äiti.

Kissa on lausunut painavan sanansa, olkoon se teille elämän ohjenuorana.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kissan ohjenuoraa seuraan tästä lähtien :D