Ymh. Kävin testailemassa masennuspisteitä vaihteeksi. Yleensä näinä masennus/väsymys/uupumus/turtumus/vitutus-kausina pistemäärä on siinä 40:n kieppeillä. Tällä kertaa taisin riipaista huiput: 47 pistettä. Harmi etten tiedä, mitkä pisteet sain sairaalaan mennessäni.
Testi oli täältä. Joskus tulos vaihtelee ihan kysymysten muodon vuoksi: toisissa Beckin masennustestin- nimellä kulkevissa kyselyissä on ihan erilaiset sana- ja lausemuodot kuin toisissa. Tällaisella kyylällä ja nipolla yksi sana voi merkata paljon, uskokaa pois. Yhdessä testissä vastaus kaksi on sama kuin toisessa kolme, siis siltä monta kertaa mainitulta sanamuodolta. Tästä testistä nappasin nimittäin 51 pojoa.
No niin, tarkoitukseni ei ollut brassailla "kuka sai eniten pisteitä". Kiinnitin huomiota tähän informaatioon ensiksi mainitsemani testin ohessa:
"Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan.
Tietysti lääkäriin meno on sitä tärkeämpää, mitä korkeampi pistemäärä on. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon. Hoitoon hakeutumista ei pidä jättää viime tippaan senkään vuoksi, että hoidot ovat hidasvaikutteisia. Siis hoitoon hakeutumisen jälkeen voi joutua odottamaan vielä monta, monta viikkoa, ennen kuin mitään konkreettista helpotusta tulee."
Mjaa, entäs sitten nämä tapaukset, jotka ovat hoidossa parhaillaan? Mitäs meidän tulisi tehdä? Kun lääkäri vastaa ei-oota jokaiseen esittämääni väitteeseen, jokaiseen kysymykseeni ja äännähdykseeni. Pitäisikö minun iskeä kirves kalloon ennen shrinkille menoa, vai porata sähkövatkaimella kitalakea? Survoa reikiä kehooni sauvasekoittimella, ripustaa pari verisuonen pätkää ja suoli hiuksiin riippumaan? Minulla on kuulkaas vilkas mielikuvitus ja voin keksiä tuhansia eri vaihtoehtoja. Angst angst.
Oikeasti haluaisin vain apua. Pieni tyttö hädissään kiukuttelee. Tarvitsen huomiota, katsokaa minua, huomatkaa minut jooko.
Tänään en lenkkeillyt. En jaksanut. Hirveä morkkis. Rangaistukseksi söin vain näkkileipää ja hedelmiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
*ISO halaus* testituloksestasi haluaisin sanoa paljon, mutta en osaa, enkä löydä sanoja :(
Yksi terapeutti kehotti kirjaamaan ylös joka päivä aamulla, päivällä ja illalla kouluarvosanalla tuntemuksia, en muista enää tarkkaan mitä "arvosteltiin", mutta muutamankin tunteen seuraamisella saa helpommin tolkkua niihin hetkiin, kun harvakseltaan terapeutin/psykiatrin näkee - pystyy hieman paremmin kuin pelkän muistin varassa kertomaan oloistaan.
Hyvä kun saat syötyä hedelmiä :) *halaus*
Kiitos sra - uskollinen lohduttajani :´)
Kirjoitan kyllä päivittäin kalenteriin pikamerkinnän päivän oloista ja lisäksi pidän ahkerasti päiväkirjaa. Sieltä olenkin joskus huomannut hämmentyneenä, että muutama päivä sitten olin tosiaankin kuolemassa, vaikka olo juuri sillä hetkellä olisi aivan loistava.
Lähetä kommentti