perjantai 22. helmikuuta 2008

Apua

Aina vain vaikeampaa. Eniten pelkään, ettei kukaan voi auttaa minua. Tiedän, että voi, mutta se tunne hiipii aina lopun aikojen koittaessa. Ihan sama silloin kun menin sairaalaan, sanoin vielä alkuhaastattelussa, ettei teistä mihinkään ole, ette te voi minua parantaa. Kukaan ei voi.

Minä voisin pelastaa itseni, mutten tiedä miten. Kirjoitan, mutta lähinnä tallennan oloni ja tunteeni - ei se poista ongelmaa. Alan taas kuvitella, että lääkkeet ovat väärät, niitä vaihtamalla kaikki voisi olla paremmin. Mistä sen tietää? Sopivan lääkityksen löytäminen on ihan arpapeliä: kokeillaan yhtä ja toista, ja se on tuuria jos löytyy sopiva. En usko, että psykiatri lähtee peukaloimaan pillereitäni, hänen mielestään "osaston lääkäri on niin näppärä tyttö, ettei hänen määräämään lääkitykseen ole syytä tehdä muutoksia". Happy happy joy joy. Hmm, ehkäpä osaston lääkäri ei voi tietää, mikä vointini on tällä hetkellä. Ehkäpä kesällä alkanut lääkitys oli silloin ok, mutta tilannehan voi olla erilainen nyt. Tämä ei mahdu lääkärini suureen pyöreään päähän.

Todellisuudessa olen valmis kokeilemaan mitä tahansa, joka edes saattaisi auttaa. Ei ongelma ole välttämättä pillereissä. Ja jos niitä aletaan vaihdella, pelkään jo itsekin itseäni. Näissä "välivaiheissa" näen harhoja ja voin pahoin, mielialoista ei ole mitään takuuta. Ja tunnetusti mielialalääkkeiden vaikutus näkyy ihan liian pitkän ajan päästä. Jos on masentunut, miten hitossa sitä jaksaa odotella kuusi viikkoa sitä, alkaisikohan kyseinen lääke auttaa? Ja sitten kun se ei autakaan, vaihdetaan ja kokeillaan taas. Ei hyvä. Mikään ei ole hyvä.

Pelottaa. Pelottaa että kuolen tähän. Pelottaa, ettei kukaan jaksa eikä ehdi huolehtia minusta.
Pelottaa että joudun sairaalaan. Pelottaa, että kaikki jättävät minut. Että jään ihan yksin. Olen jo nyt tosi yksin, en uskalla kertoa kenellekään mitään - hehän voisivat kääntyä minua vastaan. Jokainen on mahdollinen vihollinen.

Kun kaikki on liikaa. Miksi hitossa olen näin itsetuhoinen? Aina.

Lisäksi olen niin kuvottavan hirveä ryhävalas, että minut pitäisi kieltää lailla.

Ei kommentteja: