Mitä jos kirjoittaisin tänään jostain muusta? Jos jättäisin sanat masennus, ahdistus, ruoka, ahmiminen, oksentaminen, itsetuho, yksinäisyys ja kuolema kokonaan käyttämättä? Eikö se olisikin mukavaa? Nuo sanat tuntuvat hallitsevan jokaista tekstiäni.
Mutta minulla ei ole mitään muuta kerrottavaa. Surullista. Säälittävää.
Kissa tulee usein nukkumaan läppärin taakse, kun kirjoitan. Näen vain mustat batman-korvat ja kuulen tasaisen hurinan. Jos kosketan pehmeää niskaa, kuulostaa kuin olisin laittanut kahvinkeittimen porisemaan. Jos rapsutan poskea, hurina muuttuu asteen korkeammaksi. Jos silitän leuan alta, kissa pörähtää tyytyväisenä. Pörähdys on sellainen kurahdus. Rumia sanoja, muuten keksi kuvaavampia.
Onneksi on kissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti