Vierähti päiviä, yli viikko. En ollut poissa, mutta psyykkinen läsnäolo oli vaikeaa. Olla minä. Rajallinen minä, kädet jalat sormet pää. Illalla sängyssä täytyy puristaa käsivarsia vasten rintaa, jotta tunnen itseni kokonaiseksi olevaksi ihmiseksi. Olo ei ole välttämättä paha, en oikein tiedä mikä olo tämä on, tunnistamaton.
Näin käy kun kevät tulee: ahdistun kun ihmiset odottavat innokkaasti kesää. Miksi minä en odota? Maa näyttää mustalta ja kaiken valon imevältä mutaliejulta. En pidä kukista. Nyt sataa räntää, mitä kevättä tämä muka on? Toisaalta yhtäkkinen valonmäärä on häikäisevää ja lisää pelottavasti kierroksia, saatan riehua vimmattuna muutaman päivän. Mutta enimmäkseen olen voimaton.
Kai tämäkin kuuluu taudinkuvaan. Masennus voi ilmetä niin monilla tavoilla; välillä saattaa olla kiihtynyt ja levoton, sitten taas saamaton voimaton mitääntuntematon. En saa unta vaikka olen iltaisin pystyyn kuollut, en osaa rauhoittua sänkyyn, pelkään jo etukäteen ettei uni tule. Otan unilääkkeen ja piiloudun peiton alle suojaan murhaajilta, yritän unohtaa kaiken.
Minun pitäisi terapeutin mielestä alkaa pyrkiä eteenpäin. Oppia suhtautumaan ihmisiin avoimesti, uteliaasti. Pidän ihmisiä lähinnä häiriötekijöinä, ne kulkevat ohitseni ja tuijottavat ja syrjivät ilkeästi. Ne ovat tielläni kun haluan hiljaa ja huomaamattomasti ostaa porkkanapussini kaupasta. Ne haluavat jutella, tietää mitä teen ja miksen tee mitään. Tiedän että olen pysähdyksissä omassa kuplassani, mutta pelko ja estot pitävät minut siellä. Siellä, tai voisin sanoa täällä, on ihan ok olla. Jos kestän elämän näin, eikö ole ihan hyvä olla vielä piilossa. Minua yritetään työntää pinnojen välistä takaisin rattaisiin, työelämään, opiskelemaan. En pysty. En koe pystyväni. Vielä. Mutta milloin on sitten oikea aika? Sitten kun minusta tuntuu siltä?
En tiedä tuntuuko enää koskaan sopivalta ajalta.
Mutta kiitos kommenteista :) ja ipille suuri sydän Blogging with a Purpose- kunniamaininnasta! En onnistunut kopioimaan kuvaa ja tekstiä jostain syystä, joten linkitin tuohon ipin ko. postauksen.
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti