Jos Sinä (et voi olla tunnistamatta itseäsi) luet tämän merkinnän, minulla on sinulle vain muutama kysymys.
Miksi? Tiedätkö itsekään enää mitä haluat? Siksikö jatkat tätä? Onko maailmassa ainoatakaan elävää olentoa, joka voisi tehdä sinut onnelliseksi? Miksi me ansaitsemme tämän kerta toisensa jälkeen? Vai onko se vain omaa tyhmyyttämme?
Elämä muuttui taas pienessä hetkessä, kohtauksessa jossa saavuin oikeaan aikaan väärään paikkaan. Jos en olisi saapunut, istuisin tässä tietämättömänä pahasta. Mutta koska saavuin, istun tässä haavoja olkapäässäni, tuskaisen tietoisena kaikista salaisuuksista, hyssytellyistä totuuksista.
Kuinka jaksaa kun tietää joutuvansa aloittamaan jo kerran aiemmin kolutun helvetin alusta. Otan vasta alkuaskeleita, mutta tällä kertaa ne tuntuvat sietämättömiltä, kun tiedän mikä kaikki on vielä edessäpäin. Surua, tuskaa, ahdistusta, epätoivoa, unettomia öitä, itsetuhoisuutta. Siinäpä uusi päiväohjelmani.
En pysty ajattelemaan vielä. Toivoisin olevani aivokuollut, ei tarvitsisi kestää näitä tunteita. En haluaisi kuolla taas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti