Hmm, ehkä selvennän asiaa: edellinen kirjoitus ei kertonut mistään mukavasta (kuten rakastumisesta), se oli kuva hetkestä joilloin historian hirvein verilöyly pyörähti käyntiin alusta. Juuri kun nipin napin selvisin edellisestä kerrasta.
Niin. Tapahtui jotain, joka tapahtui kerran aiemmin ja jonka jälkitautina sairastin masennuksen potenssiin miljoona. Pelkään putoavani. Syvälle. En tiedä onko siellä pohjaa.
En osaa sanoa mitään järkevää, ei näin suurta salaisuutta voi jakaa eikä tiivistää. Osaan olla ainoastaan itkuinen.
Ja tyhjä. Ihan loputtoman tyhjä.
Sattuu, sattuu niin pirusti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei Tiitiäinen
Halaus!
Hei Tiitiäinen!
Me lukijasi ja ystäväsi olemme valmiiksi täällä kaivossa ja otetaan sua kädestä, jos yrität tästä ohi. Ei me päästetä sinnuu yksinäs sinne alas asti.
Mitäs kissalle kuuluu?
Rutistukset sinulle!
Inna
Kuulkaas te kaksi, nyt on pakko sanoa "awwwww", pientä Tiitiäisen sydäntä lämmittää <3
Lähetä kommentti