Koetapa estää teinityttöä rakastumasta

Sunnuntaituskaa jälleen kerran. On helpompaa laskea kuinka monta tuntia olen ollut tänään hereillä kuin muistella kauanko olen nukkunut. Eilen oli tosi kiva ilta, ihan tosi tosi kiva. Hauskat ja onnistuneet juhlat, paikallinen pikkupubi täynnä discoilevia ihmisiä, veli kerrankin maisemissa, sopivasti alkoholia ja mikä tärkeintä: hän saapui paikalle. Siihen se sitten jäikin. Aamuyön vietin jatkoilla hänen luonaan, mutta ihan vain hänen kaverinsa vuoksi. Kaveri kutsui minut mukaan ja menin vaikka tiesin että sydäntäni hiertää joka ikinen sekunti kun aistin siitä tärkeästä miehestä hohkavaan kylmyyden. Ei siinä mitään, hänen kaverinsa on aivan valloittava mies. Kukaan ei vain ole yhtä valloittava kuin se yksi.

Tuntuuhan se pahalta, kun toinen ei huomioi millään tavalla. Ei vaivaudu edes olemaan ystävällinen, vaan välttelee. En tiedä miksi. Me tunnemme toisemme vuosien takaa, mutta myönnän etten ole itsekään huomioinut häntä viime vuosina. Eihän hän voi nyt yhtäkkiä tietää, että pitäisi olla taas tuttuja. Mutta ei hänellä myöskään pitäisi olla mitään syytä vältellä minua. Kyllä hän voisi olla minulle samalla tavalla ystävällinen kuin kaikille muillekin jatkoilla notkuville puolitutuille. En ymmärrä miten sitä miestä pitäisi tulkita. Tiedän että hän on tosi ujo, mutta kun kerran vierestä näen että juttua irtoaa muiden kanssa niin odottaisin että mekin voisimme jutella. Varsinkin kun todella olemme työskennelleet yhdessä.

Ehkä olen liian läpinäkyvä. Ehkä mies on jotenkin mystisesti tajunnut että olen kiinnostunut hänestä ja karttelee minua sen takia. Olen ottanut mieheen muutaman kerran yhteyttä viattomalla viestillä liittyen esim. siihen jos olemme nähneet jossakin tai muuta yhtä huoletonta, mutta hän ei ole vastannut kummallakaan kerralla. En ole ihan niin tyhmä, etten tajuaisi jo siitä jotain. Mutta olisi huomattavasti reilumpaa ja kohteliaampaa sanoa tai viestiä jotenkin selkeämmin ettei hän halua tutustua minuun, kuin käyttäytyä kuin jääpalikka. Niin kauan kun en todella tiedä yhtään mitään hänen ajatuksistaan, en osaa luovuttaa. Ajattelen häntä kuitenkin.

Olen tänä kesänä itkenyt monet itkut ja viettänyt synkeitä hetkiä miettiessäni mikä minussa on vikana. Ihan naurettavaa, tiedän. Olen myös käännyttänyt ympäri monta kiinnostavaa miestä, koska en pysty ajattelemaan ketään muuta tosissani. Eilen hänen kaverinsa onnistui tekemään minuun vaikutuksen, hyvännäköinen ja hauska mies, mutten ikimaailmassa olisi tehnyt mitään koska hän oli paikalla. Mutten myöskään onnistunut saamaan hänen huomiotaan. Eli lopputulos plus miinus nolla.

Voi huokausten huokausten huokaus.