En ole kirjoitellut, koska tuntuu ettei ole mitään järkevää sanottavaa. Mitään sanomisen arvoista. Minulle käy usein näin silloin, kun asiat menevät hyvin ja olo on ok, sillä myös päivittäinen päiväkirjan tuhertaminen jää. Normaalisti aloitan aamun tilittämällä kaiken päiväkirjaan ja lisäilen tekstiä päivän mittaan. Nyt on suvantovaihe.
Terapeutti oli kiltti ja järjesti minulle lisää terapiakäyntejä tälle kuulle, vaikka oikeasti vuosittainen käyntimäärien raja paukkui jo. Lisäksi hän lupasi ottaa minut lomansa aikana vastaan harvakseltaan. Melko uhrautuvaista, olen kuullut että jotkut terapeutit pitävät sujuvasti kaksikin kuukautta lomaa. Tunnen syyllisyyttä, kun en ole parantunut terapiasta huolimatta sellaiseen kuntoon, että minut uskallettaisiin jättää yksin. Toivottavasti terppa ei sen takia uhraa lomaansa minuun, että kokee sen tehtäväkseen. Toivon että hän ihan oikeasti haluaa tehdä sen, että kyseessä ei ole väkipakko.
Voi silti olla, etten kehtaa mennä sotkemaan hänen lomaansa. Saas nähdä miten voin loppukesästä, sen mukaanhan sitä voi sitten katsoa onko tarvetta päästä juttelemaan. Koska vaikka nyt tuntuisi hyvältä, voi sitten kun viikottaiset kaksi keskustelua jää väliin tuntua kurjalta. Mutta riittääkö kurjalta tuntuminen syyksi häiritä toisen kesälomaa? Vai odotanko siihen asti kunnes virittelen jo hirsipuuta? Jos sopimus on se, että minä soitan kun tuntuu siltä etten kestä yksin, voi hyvinkin jäädä soittamatta. Mutta jos sopimus on se, että käyn vaikkapa kerran kahdessa viikossa terapiassa, voi homma toimiakin. Silloin ei tarvitse miettiä voinko nyt soittaa ja häiritä, kun homma on kerran sovittu.
Murehdin kaikkea etukäteen, vaikka se on ihan turhaa. Mietin kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi ja puin niitä yksin, vaikken voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Pääsisi paljon helpommalla, jos antaisi ajan näyttää. Jostain syystä tuntematon vain on niin pirun pelottavaa. Minä tykkäisin, jos voisin listata ja aikatauluttaa koko maailman. Ah, mikä kontrolli! Se on turvallisinta, tieto siitä että maailma pyörii huomennakin, koska olen suunnitellut kaiken etukäteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Jos on valinnut terapeutin työn, niin kyllä samalla vastuun. Kaikkien kannalta olennainen juttu on että selviät tauosta etkä mene huonompaan kuntoon.
Hmm, rohkenen olla Saiman kanssa eri mieltä. Minusta on ihan normaalia, että terapeutitkin on lomalla, ja outoa, jos ne tapaavat potilaitaan lomankin aikana. Jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään, ei kukaan muu, olkoon kuinkakin auttava työntekijä.
Itse ajattelin kirjoittaa aiheesta tänään blogiini, siis tästä lomajutusta. Toivottavasti et loukkaannut jos kirjoitan aika kärkevästi! =)
Jos tarviit terapiaa lomalla ja terppa suostuu tulemaan töihin niin ok, mä en haluais että kukaan normilomaansa keskeyttää mun takia, kun päivystyksetkin on olemassa. Kai se on kahden ihmisen välinen sopimus kuitenkin.
Siis jos terppa kerran lupasi, että saa ottaa yhteyttä, niin kysy josko kävisi, että terpan kanssa valmiiksi sopisitte yhden tapaamisen - katsokaa sitten onko tarvetta sopia toinenkin. :)
Samaa mieltä sra:n kanssa. Mun mielestä Sun kannattaa sopia etukäteen ainakin se yksi tapaaminen. Me kaikki halutaan, että Sulla menee paremmin eikä huonommin, siks terpan tapaaminen on tärkeetä. Muuten jäät iet pyörittämään asioita. Äläkä missään tapauksessa pode huonoa omaatuntoa, kun terppa ite on ehdottanut, että voi ottaa Sut vastaan.
iet = ite
sori typo
Lähetä kommentti