Papuna

Yksi hyvä puoli työttömyydessä, tai siis sairaslomassa on: voi ottaa aurinkoa mielin määrin ja olla jo tässä vaiheessa kesää ihan papuna! Saapahan pientä iloa siitäkin, kun raskaan työn raatajat kulkevat kalkittuina. No ei, oikeasti yritän keksiä jotain mistä saisin syyn olla tyytyväinen tähän toimettomaan kesään. No tietysti voin myös lähteä ulos juhlimaan milloin vain ilman että joudun miettimään monelta huominen työvuoro alkaa, mutta tässä tapauksessa kun kaikki tutut ovat töissä, se ei paljon lohduta. Mitäs minä yksin siellä terassilla teen, pyh. Hitto jos olisi pokkaa mennä yksin ulos, lähtisin vaikka heti. On taas shampanjapullon korkki -olo: nousee nousee ja sitten pamahtaa kattoon.

Ihan oikeasti tarvitsisin jotain päivittäistä järjellistä tekemistä. Lukeminen, kirjoittaminen, kissan kanssa reuhaaminen, rikkaruohojen myrkytys, pihakasvien istutus, ampiaisten ja muiden turilaisten etukäteismyrkytys, ikkuinoiden pesu ja varaston siivoaminen on tehty jo. Luen ja kirjoitan joka päivä, peuhaan kissan kanssa ja hoitelen pieniä kotihommia (vaikka tiskata en ole kyllä jaksanut päiviin, inhaa puuhaa), mutta aikaa jää silti vähän liikaa. Voisi tietysti lähteä johonkin kimppaharrastukseen, mutta minkäänlaiset asiat mihin liittyy iso joukko vieraita ihmisiä ei houkuttele.

Njääh, otan siis huomenna aurinkoa.