Normaali syöminen kostautuu: kun syö heti aamulla hapankorpun, alkaa vatsa kurnia jo parin tunnin päästä uudestaan. Kun taas ei syö aamulla mitään, selviää pitkälle iltapäivään ilman nälkää. Tulee väkisinkin mieleen onko tässä mitään järkeä. Syödä. Hyi. Peilikuva näyttää hetkittäin kelvolliselta, hetkittäin pakenen sitä. En vahingossakaan vilkaise peilaavaa pintaa, jopa puhtaiden autojen konepellit ja kyljet täytyy väistää. Kun näen kuvajaiseni yllättäen esimerkiksi kaupan ikkunasta, yllätyn joka kerta: tuoltako minä näytän? Vaikka juuri kotona ennen lähtöä olisin peilannut. Ja minähän peilaan silloin kun pystyn, peilaan joka kulmasta ja vinkkelistä, hypistelen vaatteita ja nyin hiuksia. Ne menevät aina väärin, yksikin suortuva vika suuntaan ja tukka on pilalla. Minulla on liian usein bad hair day. Tänään muun muassa.
Onneksi silmiini osui eilen tärkeä fakta: ihminen ei voi lihoa yön aikana. Ei edes päivän aikana. Ihmiskehossa muutokset tapahtuu hitaasti. Miksi sitten paino on perjantaina vähemmän kuin sunnuntaina, vaikken ole syönyt juuri mitään? Haa, nestetasapaino! Se on päivän sana. Terapeuttikin valaisi minua fiksulla esimerkillä: mietipä kuinka paljon painaa pari pulloa vichyä. Aika paljon ainakin kauppakassissa. Eli kun kittaan jatkuvasti nestettä, se näkyy myös vaa´alla, loogista. Mutta kuinka sitten saisin tuon faktan aivonystyröihini niin, etten ahdistuisi kun paino on heittänyt 300g ylöspäin - siinäpä vasta pulma. Koska joka tapauksessa juuri vaa´an antama lukema ohjaa onnellisuuttani ja vaikka nyt tietäisinkin, että nestettähän nuo grammat ovat, tuntuu silti painavammalta.
Huoh. Sain terapeutilta toisenkin helpottavan tiedon: masentunut saa olla myös joskus iloinen. Olen tässä hehkuttanut, kuinka tuntuu paremmalta ja vapautuneelta, kuinka olen ihastunut ja hykertelen itsekseni. Läheiset ovat olleet iloisia kun voin paremmin. Mutta sitten niinä hetkinä kun masentaa, on vaikea näyttää sitä kellekään. Kun kaikki olettavat minun olevan jo "parantunut". Ja silloin tuntuu siltä kuin minun pitäisi nyt vain olla onnellinen. Ja silloin mietin, olenko enää masentunut, onko minulla oikeus olla masentunut, pitäisikö minun nyt vain unohtaa koko masennus? Mutta kun ei sitä voi unohtaa, kun se kerran on olemassa tuolla taustalla. Mutta terapeutti antoi "luvan" olla masentunut kun masentaa, se on ihan normaalia. Että on vain tosi hyvä, kun parempia päiviä kertyy viikossa useampia kuin synkkiä. Kummistakaan ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ja miettiä kumpaa tämä päivä nyt on - tärkeintä on vain olla ja nimen omaan sen mukaan miltä tuntuu.
Tänään olen siis melko iloinen ja ihan luvan kanssa. Tuntuu aikasta hyvälle (pakko silti koputtaa puuta). Ja voin paljastaa, että olen ihan liian ihastunut. Aivan liian ihastunut mahdollisuuksiin nähden. Mutta ei tätäkään tunnetta voi kieltää tulemasta, se vain tulee ja tuntuu suloiselta :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Minä oon kohdannut tuon saman ongelman. Jos on yksi hyvä pv, ihmiset hurraa heti: "No sähän oot jo paljon parempi!" Tai äiti: "No niin hyvä et kaikki on hyvin taas." Eli pitävät mua yhtäkkiä ihmetervehtyneenä. On tosi rasittavaa! Sitten ne ihmettelee mikä nyt TAAS tuli kun onkin huono pv.
Hih, ihastus! =) Ihastuminen on ihanaa! Mullakin on Kohde. Mulla saattais olla mahiksia mutta mulla on jo mies... (Sitä paitsi me nähdään vain sattumalta milloin sattuu enkä tunne sitä ollenkaan, joten sikäli outo tilanne!) Mutta anna ihastuksen tulla, siitä saa energiaa! Ja miksi ei sulla vois olla mahiksia?
Vaikka en syömisongelmista kärsikään, mutta olen silti huomannut saman. Jos aamulla syöt ni nälkä tulee nopeammin uudestaan kuin ilman, että ois aamulla syöny. Ja jos illalla ennen nukkumaanmenoa syö niin aamulla herätessä on taas ihan kauhia nälkä.
Mä haluaisin ihastua ja kenties rakastuakin. Se laihduttaa, ainakin minua. Viimeks kun rakastuin ni kilot vaan lähti pois, ihan huomaamatta...
marina: No yksi iso ongelma tässä onkin se, etten näe tätä miestä kovin usein. Aina silloin tällöin ihan sattuman varaisesti, koska yhteisiä harrastuksia tms. ei vaan ole :/ Voi peeveli! Onneksi tavallaan tunnen hänet, voin siis joskus muina miehinä mennä kysymään mitäs nykyään kuuluu herralle ;) Kunhan nyt saisin sen käsiini...ja epäilen syvästi mahiaksiani koska ajattelen miehen pitävän minua a)rumana b)lihavana c)liian nuorena d)tyhmänä e)tai mitä vain muuta kamalaa. Arg!
Energiaa tästä kyllä saa, heti aamulla hymyilyttää :) Varsinkin kun näin miestä viikonloppuna ohimennen ja sain katseen, hihii!
lumi: Juu, nälättää vähemmän kun miettii ihastusta :) Kaverini sanoi myös, että haluaa ihastua kun se kerran näyttää näin ihanalta. Taidan olla liian läpinäkyvä ;)
On tosi kivaa lukea, että sinullaKIN on välillä parempia päiviä. Alkuunhan on iloinen jo paremmasta hetkestä :)
Samoja tunteita kelaan minäkin: jos nyt osastojaksollani "tunnustan", että olen vähän paremmassa kunnossa, eli en enää niin kamalan masentunut ihan koko ajan, he heti kirjaavat ylös suurinpiirtein: parantunut potilas !
Kun itse sen tietää, ja on varautunutkin että edessä on vielä monenmonta masentunutta ja mustaa päivää.
Mutta: iloitaan yhdessä, käsi kädessä näistä vähäisistäkin ilon pilkahduksista :D
Valoa ja aurinkoa päiviisi !
Olen havainnut tuon, että nälkä häviää, jos ei syö. En ole syönyt kunnon pääruokaa pariin viikkoon, koko kiitoaikana. Välillä on ollut nälkä mutten ole pystynyt syömään, nyt ei oikeastaan ole enää nälkäkään. Olen laihtunut, mulle mahtuu nyt 36 koon vaatteet, jotka vähän tosin takapuolesta kiristää. Hui! Pitää ruveta syömään, ruokahalun täytyisi tulla takaisin...
Lähetä kommentti