Touhupossu

No huh huh. Tyttö Tiitiäinen on töhöttänyt koko viikonlopun niin ettei ole ehtinyt edes blogeilemaan! Minusta alkaa hyvää vauhtia kuoriutua seurapiirinainen, ja se on oikeastaan aika helppoa. Kaikki kauhukuvani ihmisistä ja ex-kavereista joutaa nyt kyllä kompostiin, sillä näköjään minut hyväksytään taas porukkaan, ihan kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Paljon riippuu myös minusta, sillä olen vain tylysti ottanut oman paikkani takaisin. Totta kai viimeisen vuoden tapahtumat ovat vielä hyshys-kamaa, mutta yritän unohtaa ne ja ajatella ettei minun tarvitse kertoa kaikkea kaikille. Joitakin asioita on väkisin tullut esiin, kuten esimerkiksi lääkitykseni. Se kun vaikuttaa viinapäähäni (joka on aina ollut kehno) paljon. Sitä en kerro, että kiskon tällä hetkellä päivässä seitsemän pilleriä naamaani (yhteensä kyllä vain viittä eri lääkettä kun muutama menee tuplana), mutta sen kerroin että kyllähän minulla tuhti pillerismi on päällä. Ei kukaan nyt ilmaan pompannut säikähdyksestä, mutta pienen vaivaantuneen hetken tuo fakta aiheutti.

Exän kanssa menee edelleen hermot. En haluaisi ajatella koko asiaa, koska se turhauttaa ihan kamalasti. On helpompaa vain keskittyä kaikkeen muuhun. Vaikka kuinka tunnen itseni vapautuneeksi ja oloni paremmaksi, en saa kuitenkaan haudattua kaikkia tunteita, kaikkea sitä ristiriitaisuutta ja ärtymystä jota exä aiheuttaa. Jos näen häntä, ohimoillani voisi käristää pekonia. Haluan vain etäisyyttä, kiitos. Joskus, joskus jos tilanne neutralisoituu, voin harkita kaveruutta. Nyt siitä ei yksinkertaisesti tule mitään.

Ja tietty on tämä mister Mies, joka aiheuttaa kuumia aaltoja ja tutinaa. Haudon parhaillaan sotasuunnitelmaa, jonka avulla aion ujuttautua Miehen lähipiiriin ihan muina naisina. Sitten voi haistella ilmaa ja pohtia kannattaako seuraavaa siirtoa tehdä. Tällä hetkellä toivon, että niin kävisi. Toisena hetkenä en toivo, unohdan koko tyypin. Onhan noita muitakin, nyt vasta oikeastaan huomaan kaikki miehet, niitähän on joka puolella ihan liikaa! Ja koska huhu kiirii, kaikki tuntuvat tietävän, etten ole enää entisen miehekkeen kanssa. Mikä ei ole ollenkaan huono asia, hyvä vaan että pääsen exästä eroon myös ihmisten silmissä.

Juomisella on muuten erittäin paha vaikutus ruokahaluun: tekee mieli kaikkea suolaista. Ja rasvaista. Olen tainnut löyhätä piuhoja liikaa, sillä sallin itselleni ruokia joihin en ikimaailmassa saisi koskea. Kun vähän repsahtaa, toisen kerran on jo helpompaa repsahtaa ja selittää itselleen, että tämä jää tähän, huomenna menen varmasti lenkille ja jumppaan kaksi tuntia. Ja pyh. No kunhan en ainakaan lihoa, ehkä nyt riittää että paino pysyy edes näissä lukemissa. Kunhan saan aikaiseksi, laihdutan vielä jonkin verran.

Tänään voisi käydä ajoissa sänkyyn ja lukea pitkästä aikaa ennen nukahtamista. Nyt on mennyt yöt lentäessä ja unet jääneet ihan liian vähälle. En jostain syystä saa kuitenkaan päikkäreitäkään nukutuksi, vaikka olisin kuoleman väsynyt. Höh.