Pieniä aikuisia ja isoja lapsia

Televisiosta tulee parhaillaan 4D: Tanssii tenavien kanssa, jossa ylikriittiset ja übervaativat vanhemmat - näköjään etenkin äidit - laittavat lapsensa suorittamaan omaa unelmaansa: valssaamaan henkensä edestä tanssikilpailuissa. Tuo oli minun näkemykseni, en usko kersoja vaikka he kuinka hokisivat, että haluavat myös itse tanssiuraa. Kun on kyse alle 12-vuotiasta nappuloista, joiden täytyy vaihtaa "normaali" lapsuus kurinalaiseen ja aikuismaiseen kilpailumaailmaan, ei mielestäni jäljelle jää muuta vaihtoehtoa kuin vanhempien painostus. Kyllähän moni lapsi tanssii vaikka käsillään seisoen, jos saa sillä keinolla rakkautta ja hyväksyntää. Yksikin äiti kehui ja retosteli kuinka kammottavan paljon hän käyttää rahaa, jotta hänen tyttärensä ja poikansa pääsevät huipulle! Joka viikko niin ja niin paljon tanssitunteihin, tytölle joka kilpailuun uusi puku ja manikyyri päälle. Ihan oikeasti, en liioittele. En siis oikeasti.

Tyttöpä vain tiivisti kaiken yhteen lauseeseen: "Kaikki varmasti luulevat minun olevan hemmoteltu, kun saan kaiken mitä haluan, mutta oikeasti on kyse siitä mitä äiti haluaa". Niinpä. Arvasin. Samainen äiti itkeä tuherti, kun lapset (hänen lapsensa ovat siis tanssipari) eivät olleet ykkösiä, hän sanoi maksaneensa nyt itsensä kipeäksi siitä, että näkee lastensa tanssivan huonosti. Lisäksi hän uhitteli " me voisimme matkustaa muutaman viikon välein lomalle tanssiin käytetyillä rahoilla, pitäisiköhän meidän alkaa matkustella enemmän?! Ja lapset hokevat kuin opetetut papukaijat "jatkan mieluummin tanssimista jatkan mieluummin tanssimista". Voi apua. Onneksi yksi pieni poika uskalsi sanoa, että haluaa kesäisin pelata jalkapalloa ja käydä uimassa kavereiden kanssa - ei käyttää kaikkea aikaa tanssiharjoituksissa.

No, ketä kiinnostaa. Minulla vain sähähtää karvat pystyyn, kun näen tuollaista - lasten tehtävä on olla lapsia, ei pikkuaikuisia kuten minä tuon ikäisenä. Menetin ihan liikaa, alan tajuta sen vasta nyt.

Kelju olo. Haluan edelleen takaisin turvalasin taakse, iltatupakalle siihen pieneen nikotiinin värjäämään koppiin. Pillerijonoon ja omaan punkkaan. Aamulla uudestaan jonoon ja sitten Muumit - loistavaa terapiaa muuten. Sinne yritän pyrkiäkin heti kun tapaan oman lääkärini, toivottavasti onni suo vielä kolmannenkin mahdollisuuden.