Tänään on helpompaa, en itke enkä lyö itseäni.
Tänään olen täyttänyt tyhjyyden sisälläni, puuhaillut huoleni pois, torjunut pahan ja sulkenut sen syvimpään loukkoon. Tänään en laske sitä ulos.
Tänään huuhdoin ikäväni virtaan ja pirskotin ylleni huolettomuutta. Tänään yritin hoitaa itseäni, ompelin haavani ja paikkasin särkynyttä mieltäni.
Tänään tahdon olla terve ja parantua.
Tänään huominen on tervetullut.
Tänään kaikki on toisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oli sitten tännään tai eilen, niin olet arvokas - pikku Tiitiäinen - juuri sellaisena kuin olet. Se että sinun täytyy vahingoittaa itseäsi, johtuu jostain mitä sinulle on tapahtunut, jostain syvästä tarpeesta joka on jäänyt täyttämättä. Se tarve on luonnollinen ja sen täyttyminen jokaisen perusoikeus. Olen pahoillani puolestasi että olet jäänyt vaille. Tiedän miltä se tuntuu, sillä olen sitä itsekin.
Tiedätkö Saima, epäilen joskus että olet terapeuttini, joka lohduttaa minua täällä salanimellä. Mutta tiedän ettet ole, ehkä. Luultavimmin :)
Itse on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei äiti ehkä ole pystynyt antamaan oikeaa ja syvää välittämistä. Isä on jäänyt taustalle. Minusta tuntuu aina että kaikista tarpeistani on huolehdittu, ainakin materiaalisita.
Samalla tiedän, ettei äiti ole jaksanut minua koska on voinut itse pahoin, hänellä ei ole ollut mistä antaa kun on itse saanut liian vähän.
Lapsi tahtoo uskoa, että vanhemmat ovat tehneet kaikkensa.
Lähetä kommentti