Poor Little Rich Girl

Tytöllä on nyt liikaa tekemistä. Tyttö väsyy. Tyttö käyttää rahaa, vaikka tietää sen loppuvan. Ruoka on liian kallista. Ei riitä rahaa lääkäriin, ei kehtaa mennä pyytämään sossusta. Tyttö vihaa koko perusturvaa, jota on nöyryyttävää anoa kuukaudesta toiseen. Ihmiset arvostelevat jokaisen menoni ja ostamani pinaattilettupaketin - onko sillä muka varaa elää noin leveästi sosiaalietuudella? Ja auta armias, kun ne kuulevat että tyttö osti hiusvärin! Ei köyhä saa värjätä tukkaa, ei missään nimessä. Pitää näyttää rahvaalta, kun kerran toimeentulotuella elää. Niih. Eipäs ala tässä maassa sairaat isottelemaan. Töihin siitä hus hus.

Heille kaikille vastaukseksi: menisin heti, jos töitä annettaisiin. Jos joku huolisi edes säälistä minut töihin.

Tiedoksi kaikille: haen koko ajan töitä. Odotan joka päivä.

Yhteenveto: olen karmiva loinen, joka vain omasta tahdostaan laiskottelee ja polttelee tupakkaa täällä päivät pitkät, kun toiset raatavat niska limassa minulle elatusapua.

ps. Sitten kun menen töihin, pitäisikö minun alkaa kiljua maksamistani verorahoista, etten tahdo antaa niitä kenenkään surkimuksen käyttöön? Eikös se olisikin melko itsekäs teko? Roolit voivat vaihtua yllättäen, se voin seuraavaksi olla minä joka kustannan sinun - köyhienalistajan, valittajan - elämisesi. Kuka tahansa voi sairastua, milloin tahansa. Pieni nipsahdus ohimolla, ja koko loppuelämäsi voi olla kiinni muista.

Muistakaa se.