torstai 9. lokakuuta 2008

Addikti

Ei kai koskaa pitäisi liikaa hihkua tai missään nimessä ainakaan sanoa sitä ääneen, tai muuten käy takuulla huonosti. No ei nyt ihan huonosti, mutta tänään on ollut vähän mökötysolo. Kaipa se on ihan normaalia. Sellainen selittämätön tyhjä fiilis tuolla mielessä. Mikään ei oikein huvittaisi, ei nappaisi, ei kiinnostaisi, ei innostaisi. Hirveästi tekemistä, muttei yhtään jaksamista. Ei tee myöskään mieli lojua vain sängyn pohjalla ja odottaa maailmanloppua. En osaa keskittyä lukemaankaan, kaikki kirjat tuntuvat poikkeuksellisen tylsistä ja juonettomilta. Televisiosta ei tunnu tulevan yhtäkään katsomisen arvoista ohjelmaa. Kerta kaikkiaan tylsää ja inhottavaa.

Sen sijaan tekisi kyllä kovasti mieli syödä! Syödä ihan mitä vain. Leipää, jugurttia, juustoa, hapankorppuja, tonnikalaa, säilykepersikoita, makaronia (ikuinen himoni), mikroruokia (ikuisia suosikkejani), pizzaa, patonkia, suklaakeksejä, jäätelöä (mitä en yleensä syö edes), minttukrokanttisuklaata, lakuja.... Loputon lista. Minussa herää silloin tällöin näitä ihmeellisiä mielihaluja ties mitä murkinaa kohtaan, tuossakin on ihan kummallisia yksittäisiä juttuja joita en normaalisti tulisi ajatelleeksi. Voi olla että hormonihyrrä pyörii taas omiaan ja pistää mielen matalaksi ja nälän valtavaksi.

Olen vasta äskettäin tajunnut, että Pepsi max tuntuu olevan monen syömishäiriöisen vakkarihimolistalla. Miksi ihmeessä? Itse koukutuin siihen samoihin aikoihin kun sairastuin. Onko kyseinen limppari vain yksi parhaista sokerittomista, vai onkohan taustalla jotain muuta? Itse olen jo täysi holisti, vedän kepeästi 1,5 litran pullon päivässä ellen rajoita juomistani. Marssin aina loppuviikosta kauppaan kahden säkin kanssa, ja ihan hävettää palauttaa niin monta Pepsi max-pulloa jos joku näkee. Nolompaahan pitäisi olla palauttaa monta säkillistä kaljapulloja, mutta jostain syystä se ei nolota yhtään. No kaljaa en kyllä juo, mutta siideri- ja lonkeropulloja tuli varsinkin kesällä roudattua vähän väliä palautusautomaattiin. Koen kai itsekin tuon limun kittaamisen hieman ylilyönniksi, kun nolostelen sitä.

En vain voisi kuvitella parempaa aloitusta aamulle kuin se, että seison aamutakissa ja -tohveleissa rappusella, toisessa kädessä aamun ensimmäinen savuke ja toisessa aamun ensimmäinen lasillinen Pepsi maxia - ah autuutta <3

Ei kommentteja: