Vaikka voin tällä hetkellä suhteellisen hyvin, vanhat kauhut iskevät silloin tällöin. Mietin pääsenkö ongelmistani koskaan. Mietin uusiutuvatko masennusjaksot edelleen. Elänkö nyt hetken tasapainoisempaa eloa, ja tipahdan taas yllättäen. Jos ja kun elämässäni tapahtuu taas joskus käänteitä tai suurempia vastoinkäymisiä, käykö minulle taas huonosti. Vai olisikohan mitenkään mahdollista, että minä todella "eheytyisin" niin paljon, että tulen kestämään ongelmia ilman totaalista hajoamista ja murskautumista.
Ainakin tällä hetkellä olen kovin terapiamyönteinen ja koen saavani siitä paljon enemmän irti omalla positiivisella suhtautumisellani. Sen myötä myönteisyys vain lisääntyy koko ajan. Nykyään odotan terapiatuntia ihan eri tavalla kuin hetki sitten. Silloin terapiaan meno tarkoitti tunnin tuskallista tuhinaa, kun kerron tuhansin sanakääntein kuinka huonosti voin ja tuskastun samalla kun koen ettei terapeutti voi auttaa ja poistaa pahaa oloani. Nyt menen tunnille ja puran ahdistuksen sanoiksi ja tiedän, että terpan puheet pysäyttävät lumivyöryn. Ihan vain siksi, että minulle riittää yleensä se että joku antaa minulle vähän näkökulmaa ja näyttää asioiden mittakaavan. Sen voi tehdä yhtä hyvin ystäväni, mutta se ei ole hänen työnsä. Terapeutille siitä maksetaan maltaita. Ja hyvä niin, voin käydä kaksi kertaa viikossa purkamassa paineet ja elellä taas hetken rauhassa. Ja kerätä huolia taas seuraavaa terapiatuntia varten.
Mutta olen huolissani syömisestäni. Se on vähän riistäytynyt käsistä kiireen ja stressin takia. Syön nyt kaiketi jo toista viikkoa putkeen ihan mitä sattuu, ihan milloin sattuu. Tiedostan koko ajan, että tällä menolla tulen lihomaan ja liukumaan helposti oksennuskierteeseen, mutten osaa lopettaa. Pelkään kuollakseni, että muutun taas muodottomaksi möykyksi. Todellisuudessa syön kai nyt suht normaalisti, sen mitä terveen ihmisen tuleekin syödä. Silloin tällöin saa kai syödä suklaata tai makaronia, mutta syömishäiriöiset ajatukset eivät ole kadonneet päästäni. Suklaa on kiellettyjen listalla. Sen syöminen tarkoittaa epäonnistumista, repsahtamista, läskistymistä. Sen syöminen tarkoittaa sitä, että kaikki meni pieleen, järjestys ja kuri katosi. Se tarkoittaa ahdistusta ja luovuttamista. Jos kerran söin suklaata, voin kai yhtä hyvin syödä vuorellisen karkkia. Ja aloittaa seuraavan aamun litralla vettä ja kitkutella mahdollisimman pitkään yhdellä hapankorpulla. Näin tilanne on nollattu.
Tämä on jatkuvaa tasapainoilua. Milloinkohan tästäkin pääsee eroon?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti