Yritän kai syödä itseni hengiltä. Onkohan tämä jo kolmas viikko kun kurkusta soljuu alas koko herkkujen loputon kirjo? En pysy enää laskuissa. Jostain syystä vaaka näyttää kuitenkin samaa lukua edelleen, toisinaan jopa väittää minun laihtuneen. Syönköhän todella siis "liikaa" vai liikaa vain oman käsitykseni mukaan? Joinakin päivinä toivon, että vaaka kertoisi minun lihoneen, jotta lopettaisin tämän mässytyksen. Mutta nyt kun lukemat pysyy samassa, minä vain jatkan. Huoh.
Olen ollut viime päivinä tosi ahdistunut. Kurkkua kuristava kylmä käsi on taas ilmestynyt tyhjyydestä ja pidellyt minua otteessaan. Meinasin jopa aloittaa uudelleen moxikauden, vaikka en saisi niitä enää käyttää. Niitä vain sattuu olemaan vielä purkin pohjalla houkuttelemassa... No en kuitenkaan ottanut yhtäkään nappia. Yritin keskittyä ahdistukseen ja antaa sen tulla ja mennä. Mutta sepä ei menekään niin helpolla ohi, kun sen kerran laskee sisuksiinsa. Saan fyysisiä oireita, koko keho jähmettyy ja puutuu. Samalla tunnen täriseväni, vaikka olenkin muumiona. Hirveä sisäinen vapina pistää värjöttelemään sohvan nurkassa.
Ja kuinka ollakaan, minulla ei ole aavistustakaan mikä nyt yhtäkkiä ahdistaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että ahdistuksen juju on juuri sen selittämättömyydessä, sillä tuskin minua ahdistaisi jos tietäisin ongelman lähteen. Silloin voisin tarttua ongelmaa kädestä ja kysyä siltä, mitä asiaa sillä on minulle. Nyt se vain leijuu ilmassa ilman muotoa tai ääriviivoja. Ahdistavaa.
Vietän pitkästä aikaa viikonloppua ihan omassa rauhassa. Jostain syystä en koe tätä hiljaisuutta ahdistavaksi, pikemminkin rentouttavaksi. Nukuin pitkään ja hyvin, heräsin keittelemään teetä, polttelin tupakan kuulaassa syysaamussa, istahdin aamutakissa koneen ääreen ja kuuntelin kaikessa rauhassa musiikkia. Sen jälkeen innostuin jopa suorittamaan pikaisen kämppätarkistuksen ja imuroin.
Jos jotain pahaakin, pikkuisen hyvää vastapainoksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ahdistus on kyllä aika tehokkaasti "tappava" tila. Voin hyvin kuvitella nuo oireesi, sillä minulla on vastaavia. Enää en onneksi ole jatkuvasti ahdistunut niin kuin joskus ennen. Pahimpina ahikausina en pysty tupakoimaan, sillä se pahentaa ahdistusta.
En oikein osaa mitään sanoa, halusin vain ilmiantaa itseni. En tiedä lohduttaako tieto siitä, ettei ole yksin ahdistuksensa kanssa, mutta... Niin, jaksamista sinulle.
Mikset saisi enää käyttää moxeja? Mulla ei oo tällä hetkellä mitään lääkettä. Mielialat heittelee ja väsyttää, mut periaatteessa ok olo.
Saanko lisätä blogisi mun blogilistalle? Tykään kovasti kirjoituksistasi :)
Härreguud, täällähän on kommentteja!
elegia: Kiitos :)
marina: Sovittiin lääkärin kanssa, että moxit poistuu minun valikoimastani. Saan niillä aikaiseksi huumaavan tilan, ja alana helposti napsia niitä ihan mielinmäärin...ja onnistun kasvattamaan huikean toleranssin niihin! Siksi siis periaattessa moxikielto. Vaikka minun päätettävissänihän niiden käyttö on edelleen.
cassie: Lisää vain :)
Lähetä kommentti